elokuu 2006
21.8.2006
usein kysytty kysymys. Nyt taas aika helppo vastata, ei tosin lyhyesti.
Homma alkaa sillä että yhdessä päätetään tehdä jotain. Istutaan ja sovitaan kuvion peruspilarit: mikä teksti, mikä perusidea, millä laajuudella mennään, mihin pyritään. Kuka ohjaa, kuka kuvastaa, kuka markkinoi, kuinka resurssoidaan ja hallinnoidaan. Sanallistetaan ja käsitteellistetään keskeiset ideat, että syntyisi yhteinen mielikuva tavoitteesta ja halutuista keinoista, esimerkiksi siitä, kuinka käsitellään syntyvät erimielisyydet ja yhteistyöhalua uhkaavat säröt. Sitten kukin ryhtyy hommaansa. Taiteelliselle johtajalle alkaa näennäisen tyyni aika: muut rakentavat rooliaan ja pohjana on yhteisistä kokemuksista syntynyt vankka luottamus. Kun sitten uusia tahoja alkaa tulla mukaan ja toimintaa ruvetaan johtamaan yhteiseen uomaan, lisääntyy myös tarve tulkkaukseen. Keskeisintä taiteellisen johtajan toimintaa on tulkata eri osapuolille ja näkökulmille sen toisen näkökulmaa ja tavoitteita. Jotta voisi sen tehdä, on tietenkin ensin otettava selvää kunkin perusteista. Ne on koitettava ymmärtää oikein, ja johtaa niistä linja yhteisiin tavoitteisiin. Ja sitten saada aikaan parempi yhteisymmärrys, joka vahvistaa alunperin sovittua perusideaa, jokaisen osallisuutta ja omistajuutta siinä. Uupumus ja periksianto kutistuvat yhteistyön voimassa. Aina ei toimi. Voi olla, että mukana on väkeä, joita ei elähdytä sama näky, eivät vain ole tulleet sanoneiksi. Voi olla, että on peräti tavoitteena haastaa muut keskinäiseen kilpailuun, selvitä voittajana vaikka millä hinnalla. Voi olla, ettei heti löydy oikeita sanoja, sanat kun merkitsevät niin monia asioita eri ihmisille. Taiteellisen johtajan johtamistyö on perustelujohtamista. Hänen vastuullaan on kommunikaation virtaavuus, yhteisymmärryksen laatu.
Lähtökohtana meillä lienee olla yhteisössä toimiva, ei-ammattilainen, teatteria soveltava kulttuuritoimija.
Kaarina
Kommentointi suljettu
18.8.2006
meissä jokaisessa taisi aktivoitua kun kävi ilmeiseksi että 1) esitykset on esitetty, 2) enää ei tulla joka päivä klo viis kirjaston yläkertaan kammattaviksi, 3) iso yhteinen kokemus sykähtelee kaikissa suonissa. Purku, palautteen käsittely, uusien juonien punonta. Ja lepoa ja liikuntaa. Kiitos, elämä tästä!
Kaarina
Kommentointi suljettu
14.8.2006
alkoi. Sunnuntain esitys oli komea, sen päälle istuttiin typertyneinä hyvästelemässä Riitta, joka polkaisi Kokkolaan amk-opeksi. Apulaisohjaajana ja tuotantotiimin jäsenenä Riitta on koko hankkeen ajan ollut pistämätön toimen nainen. Itkettiin, kuinkas muuten, elämän kirjoa.
No, nyt jäljellä olevat kaksi yleisöesitystä ja torstainen tilausnäytös antavat vielä monta mahdollisuutta hurmaantua yhteisen työn iloista. Luulen, että on aika pyytää näyttämömestari-Kaisalta purkusuunnitelma. Ennen eroa on sovittava kuinka omaisuus hoidetaan…
Viimeisisssä esityksissä on aina ollut erityinen tunnelma. Uskollisimmat ystävämme tulevat silloin. Ne, jotka haluavat nähdä esityksen kaaren alusta loppuun, ovat usein tulleet ensimmäiseen ja viimeiseen esitykseen. Tämä ei ole kertakäyttötaidetta, kuulemma…
Kaarina
Kommentointi suljettu
13.8.2006
RTT:ssä on perinteenä aina ollut toisten ihmisten kunnioittaminen ja hyvin kohteleminen sekä tasa-arvoisuus. Periaatteena on ollut, että kaikki saavat olla ja kaikki toivovat toistensa onnistuvan. Tämä on vuodesta toiseen siirtynyt sen jo kokeneiden mukana aina uusille tulijoille. Aloittaessamme viime syksynä uusia tulijoita oli kerralla enemmän kuin yleensä, ja matkan varrellakin on muutamia näyttelijöitä solahtanut joukkoon. Prosessin aikana ilmapiiri harjoituksissa on ollut jotenkin ihmeellisen myönteinen ja lämmin ja viihtyisä ja kannustava. Olen itse kokenut syviä onnentunteita usein harjoitusten jälkeen, on ollut hirveän hyvä olo koko ryhmän olemisesta ja tekemisestä, siitä millaista siellä on. Eilen ennen esityksen alkua, kun kokoonnuimme yhteiseen lämmittelyyn ja keskittymiseen, se tuntui taas niin vahvasti. Olen onnekas saadessani olla osa tällaista prosessia.
Riitta
Kommentointi suljettu
12.8.2006
ollaan. Kaun sitten Joanne istui silloin tuliterän Sarkia-näyttämön katsomossa seuraamassa Kaleidoskoopin harjoituksia ja sanoi, että paikka on hieno, olisi mielenkiintoista tehdä sinne jotakin. Kehittelyn jälkeen syntyi ajatus tuoda britti visualisti ja ohjaaja suomenkielisen ja paikallisen ryhmän kanssa yhteen, luoda siltoja ympäröivään yhteisöön ja kokeilla minkälaista kulttuuria siitä syntyy. Sillanrakennus kiintoisaa puuhaa. Tarvitaan tulkkausta, selittämistä, kuuntelemista, ymmärtämistä, sen kunnioitusta, mitä ei ymmärrä, happamuudesta kieltäytymistä, kaunan torjuntaa, yhteisen näyn kutsumista.. Tällä tiellä vielä ollaan.
Kaarina
Kommentointi suljettu
5.8.2006
pukkasi jo Aamulehdessä ja Turun Sanomissa. Opiksi otamme kaiken. Panee kyllä välillä vähän huokailemaan – yhteisöteatterin luonnetta ei jokapoika ymmärrä. No, ensi-ilta joka tapauksessa päättyi katsomossa huikeaan tunnelmaan. Istuimme siinä kesäyössä yhdessä kiviseinien sisällä vihan ja rakkauden todistaneina. Tänään taas!
Kaarina
Kommentointi suljettu
4.8.2006
Ensi-ilta meni enkä mää eres kompastunu kertaakan siihen munkin pitkään kaapuun. Vuarosanojaki tuli suusta kohtuullisesa järjestyksesä ja taisin olla näyttämöllä ainaki sillon ko piti. Ja muistin ottaa vihkisormuksen pois.
Hiki kyllä tuli, mutta en tainnu olla ainoo. Yskittiki, mutta ko se vapaasti tuli nin annoin tulla. Tiäs vaikka munkilla tarttis vähän virkayskää ollaki. Toisaalta tiätysti tuli miäleen se Munkki-yskänlääkemainos, josa yskä koskee äirin syrämmeen.
Ny tarttee sitte vaan lähtee seuraaviin esityksiin siltä pohjalta, että huilataan vasta haurasa. Vaikka täsä näytelmäsä se taitaa olla vähä irvokas asenne…
Siinä näytelmän lopusa, ko ensin mää munkki oon epäilyttävä ja sitte aina hurskas miäs, on sitte kommeeta seistä siinä muitten romulalaisten kans yleisön eresä ja kumartaa.
Mervi
Kommentointi suljettu
3.8.2006
se alkaa. Tunne on kuin pieni hymy huulilla.
Niina
Kommentointi suljettu
3.8.2006
Väkemme on ollut niin kiinni harjoituksissa ja kuka missäkin tuotannon toimissa, että blogittaminen ei ehkä ole ollut ensimmäisenä mielessä, kun täyden päivän jälkeen puolen yön korvilla on kotioven avannut. Chrisin ja Joannen johdolla Sarkia-näyttämöllä on ahkeroitu pari viikkoa aamusta iltaan. On juostu pää kolmantena jalkana milloin minkäkin asian perässä. Päässä takoo tälläkin hetkellä monta tehtävää. Onneksi aikaa valuu koko ajan kellosta lisää.
Huomenna torstaina on ensi-ilta. Tai itse asiassa tänään, sillä vuorokausi vaihtui juuri. Kaksi kenraalia on takana ja lisäksi teknisiä läpimenoja sekä toki kohtausharjoituksia. Ensikertalaisena näyttämöllä. En oikein tiedä, että jännittääkö. Ehkä terve jännitys tulee juuri ennen esitystä. Nyt tuntuu levolliselta ja rauhalliselta.
Tuotantotiimiläisen näkövinkkelistä olen myös tuotantoprosessia tiiraillut. Tällä hetkellä päällimmäisenä on mielessä vain kiire ja kaikki tehty harmaana isona massana. Möhkäleenä, joka ehkä joskus jäsentyy järkeviksi kokonaisuuksiksi. Ensi-ilta-aamuna viimeistellään Joannen kanssa käsiohjelma painokuntoon. Mervi oli tänään ottamassa valokuvia ja lehdistölle on tulossa niitä ladattavaksi näille sivuille heti ensi-illan jälkeen.
Samuli
Kommentointi suljettu
