Ansaittua lepoako
26.9.2006
ihanan rutistuksen jälkeen on tämä bloginen hiljaiselo? Oman ääneni ja kynäni kopinan näppäimistölläkö olen kuuleva tulevina syksyiltoina? Onhan toki kokoontumiset Soveltavan teatterin merkeissä sunnuntai-iltaisin Studiolla, ja Teatteriluokka kolmosen harkat viikottain – vaan missä on SANAT? Sanat on vapaita. Sanat on joskus ärsykkeestä mieltyneitä muotoiluju aivoissa. Onko sanat aivoissa kun ajattelen? Kun X rypistää otsaansa ja minun mielteeni muotoilee siitä sanan Y – onko se aivoissa vai kropassani siellä, missä se tuntuu? Ainakin voin käsitellä sitä vasta sanana. Tuntemusta en osaa käsitellä, paitsi toisella tuntemuksella, kosketuksella?
Myötätunto-esitys tulossa meille Helsingistä asti kylään, to 19.10. Se innostuttaa. Kotikunnan lapset armottomiin sielunmaisemiin eksyneinä huolettaa. Piittaamattomuus omasta elämästä roikaa silmille arjessa. Onneksi on sanat. Niillä voi käsitellä ja käsittää ja niistä voi päästää irti, vapaaksi.
Kaarina
Kommentointi suljettu

