lokakuu 2006
27.10.2006
Huomasin taas viime viikon sunnuntaina, kuinka hienoa on uhota hammasharjalla, konekiväärein varusteltuja miehiä. Kyseessähän oli improharjoitus, minun onnekseni. Pienellä porukalla toimittiin enemmän tai vähemmän hyvässä hapessa. Saas nähdä, mitä hauskaa ja ketkuttavaa sitä ensi sunnuntaina tehdään. Jospa saisin impron kautta selvyyttä omaan elämääni. Tässä on sattunut kaksi ”ei koskaan minun elämässäni” – tapausta. Toimin musiikin sijaisena ja olen kaksi päivää elämästäni blondi. Onneksi nykyihmisen ulkoinen muuntautuminen on nopeaa, kohta pehkoni on taas punainen. Mutta mitä tulee edellä mainittuun musiikin sijaisuuteen… niin toivottavasti oppilaiden traumat on korjattavissa, sillä minun ei ole.
Johanna
Kommentointi suljettu
27.10.2006
Loikkasin lentokoneeseen sulavasti kuin baageli. Heitin ensin keikan Teddy Bearista Lontoon Suomi-Instituutissa, kuuntelin kehuja Suomen ainutlaatuisesta vapaan sivistystyön järjestelmästä ja tunsin itseni sopivasti vaatimattomaksi Suuren Kansan kasvatiksi. Heh. Vasta harjoiteltu itsehillintä tuli tarpeeseen kun navigoin halki 5 ja puolimiljoonaisen kaupungin määränpäihin, joilla kaikilla oli katuosoite, mutta kadut eivät muistaneet kertoa nimeään kuin joka kolmannesa korttelissa. Jalat maksavat väärästä arvauksesta! Mutta sitten tuli Joanne! Helppo elämä alkoi taas: kuljen perässä ja koko ajan me puhumme. Junalla Petersfieldiin, matkalaukku auki, Lorenzon viitta takaisin oikealle omistajalleen. Joanne halusi R+J:stä Julian ruffin, Chris Kuun ja Auringon (vain pieni vihreä tahra hulinoitsijoiden jäljiltä! Eivät oivaltaneet potentiaalia..). Ja sitten tutkittiin kansioita, jonka Samuli ja Elina ja ketkä vielä olivat valmistaneet: lehtileikkeet, kuvat, ohjelmat.. Hyrinää.. Ja sitten oli asioita pohdittavana. Tiistaiaamuna jo jouduin takaisin SASsin koneeseen (uudet flamencokengät laukussani) siruntarkan turvatarkastuksen läpi. Ja Arlandassa taas sama juttu: International Transfer on niin hyvin kätketty, että ajauduin sen ohi, ja jouduin uudestaan check-inniin ja taas turvatarkastukseen. Olipa kolme tuntia aikaa.. Ja Karoliina on kamppaillut puvut pois kirjaston yläkerasta ja Jaatsilta. Mun pitää vielä noutaa mallinuket opistolle. Tänä iltana alkaa Teatteriluokka kolmosen uuse vaihe. Ja sunnuntaina taas romuillaan. Ja eilen oli hieno Runoraati telkkarissa. Oi Elämä!
Kaarina
Kommentointi suljettu
20.10.2006
Meikäläisen ensimmäinen blogimerkintä. Kahvikulaus sen kunniaksi! Eilen käväisin studiolla katselemassa Myötätunnon. Se oli hieno, lumouduin. Välillä olin omassa pinkissä maailmassani. Silloin tällöin tämä kupla poksahti, kun ympäriltä alkoi kuulua jonkinasteista hekotusta. Esitys oli monella tapaa aisteja hivelevä. Minunlaiselle, ei niin tyttömäiselle, naisenalulle oli melkoinen järkytys nähdä samalla kertaa niin paljon pinkkiä, ja se tuoksu, kun verhot avattiin… Aikas imelähköä, sanoisin. Voi vaahtokarkki sentään.
Saapi nähdä, kuinka usein oikein ehdin RTT:n harkkoihin. Toivottavasti monesti! Ehkä jo ensi sunnuntaina, ehkä ei.
Johanna
Kommentointi suljettu
18.10.2006
Kommee sää ny on. On sitä satanukki. Syksyllä täytyy ajatella innolla villapaitoja ja välillä on pakko ajatella sarevaatteita. Se on oikeeta!
Oli hiano ajella pyärällä RTT:n harjotuksista taskulamppua lainkuuliaisesti heiluttaen, ko oli just siälä meinannu ampua kaikki ja mitä ny muuta teatterin ei-oikeesa maailmasa tehrään. Ni, hianoo siis oli se ittensä ilmasemine ei se ampumine. Ko me Elinan kans mentiin Linnanmäelle ja mää sain vastata kaikkiin sen ehrotuksiin kiältävästi. Tai ko Samuli ehrotti, että mää korjaa valokopiokonneen, ni mää innokkaasti sanoin juu ja kauheesti touhusin. Että tämmöstä me siälä teatterin maailmasa. Mitäs siälä oikeesa?
Ny sitte varrotaan sitä torstain esitystä leikistä ninko ennakkoon kerrotaan mainoksesa. Että on kaks tyttöä ja huane. Tai kaks jumalaa ja maailma.
Sitte on me kattojat siälä elämäsä teatterin maailmasa – vai onko se oikee?
Mervi
Kommentointi suljettu
17.10.2006
Lämpömittaria ja säätiedotuksia katsoessa ei voi olla huomaamatta talven lähestymistä. Monet varmasti odottavat jo talvea luistimet ja sukset kainalossa eikä siinä tietysti mitään pahaa ole, jos talvesta kerran tykkää. Täytyy vaan sanoa, että meikäläinen ei laittaisi hanttiin, vaikka pitäisi hypätä alkusyksystä suoraan loppukevääseen. Niin paljon olen kesäihmisiä. Ovathan ne tietysti mahtavia päiviä, kun aurinko paistaa ja on muutama aste pakkasta, mutta ei niitä silti ikäväkään tulisi. Toisaalta, niin monena talvena on jo pitänyt käydä laskettelemassa, että ehkä jo tällä kertaa saisi kaverin mukaan. Ei tiedä vaikka uskaltaisi kokeilla oikein laudan kanssa menoa.
Joku minua viisaampi ihminen on kyllä kieltänyt miettimästä seuraavaa kesää, jos on talvikin vielä edessä. Pahentaa kuulemma syysmasennusta, joten eiköhän mietitä vaan jotain hauskaa projektia ja laskettelurinteitä. Kyllä tästä vielä kesään asti selvitään.
Sami
Kommentointi suljettu
15.10.2006
On se jännä miten paljon parin tunnin improvisointi osaakin piristää flunssaista oloa ja tuoda muutenkin iloa syksyiseen arkeen. Täytyy kyllä myöntää, että ensimmäinen reaktio sanasta improvisaatio oli jälleen kerran jähmettyminen tai ainakin jotain siihen suuntaan, mutta kyllähän se siitä sitten alkoi sujumaan, kun yritti olla miettimättä liikaa. Kyllä niitä pullan palamisia ja lumikenkiä on hauska naureskella vielä illallakin.
Piristävää vaihtelua ennen kaikkea ainaiselle lukemiselle, mutta ei siinä itkukaan auta, kun jotain olisi opittava ennen kevään yo-kirjoituksia. Stressaavaa, kun pitäisi oppia yhdeksässä kuukaudessa lukion oppimäärä tai ainakin kerrata yli viisi vuotta sitten opitut asiat.
Innolla odotan mitä kaikkea hauskaa keksitään syksyn aikana ja Yllätysten Yönäkin olisi tosiaan mukava jossain koheltaa. Joo ja ensi sunnuntaina nähdään taas.
Sami
Kommentointi suljettu
8.10.2006
Homman nimi ei ollut improbatur, vaan improvisaatio, kun sunnuntai-iltana kokoonnuttiin soveltavan teatterin äärelle RTT Studiolle. Kaarina laittoi meidät alkupiirissä suurten kysymysten äärelle. Kun avain tuli kohdalle, niin piti kertoa huippukohta kuluneelta viikolta ja mitä odottaa tulevaisuudelta. Sellaista arki vain on, että koko viikko kiisi harmaana, työstämättömänä massana mielessä. Oli hyvä pysähtyä.
Käveltiin tilassa, ohhoteltiin, otettiin oma keho haltuun. Leikittiin yhdyssanoilla.
Improvisoitiin. Tehtiin televisio-ohjelmia suomeksi ja siansaksaksi. Syntyi tarinoita, joissa alku, keskikohta ja loppu. Tuoleista löytyi lauttoja, hameita ja puskia. Siansaksalla muuten on raflaavampikin nimi, jota allekirjoittanut ei juuri nyt pysty eikä kykene muistamaan.
Tuolla sitä taas heräsi, vaikka synkeä syksyilta painoi päälle. Arjen aavikossa RTT on virvoittava keidas. Sunnuntai-iltojen tarkoitus on löytynyt. Tässä porukassa on hyvä olla. Kiitos.
Samuli
Kommentointi suljettu
