Petersfieldistä terveisiä
27.10.2006
Loikkasin lentokoneeseen sulavasti kuin baageli. Heitin ensin keikan Teddy Bearista Lontoon Suomi-Instituutissa, kuuntelin kehuja Suomen ainutlaatuisesta vapaan sivistystyön järjestelmästä ja tunsin itseni sopivasti vaatimattomaksi Suuren Kansan kasvatiksi. Heh. Vasta harjoiteltu itsehillintä tuli tarpeeseen kun navigoin halki 5 ja puolimiljoonaisen kaupungin määränpäihin, joilla kaikilla oli katuosoite, mutta kadut eivät muistaneet kertoa nimeään kuin joka kolmannesa korttelissa. Jalat maksavat väärästä arvauksesta! Mutta sitten tuli Joanne! Helppo elämä alkoi taas: kuljen perässä ja koko ajan me puhumme. Junalla Petersfieldiin, matkalaukku auki, Lorenzon viitta takaisin oikealle omistajalleen. Joanne halusi R+J:stä Julian ruffin, Chris Kuun ja Auringon (vain pieni vihreä tahra hulinoitsijoiden jäljiltä! Eivät oivaltaneet potentiaalia..). Ja sitten tutkittiin kansioita, jonka Samuli ja Elina ja ketkä vielä olivat valmistaneet: lehtileikkeet, kuvat, ohjelmat.. Hyrinää.. Ja sitten oli asioita pohdittavana. Tiistaiaamuna jo jouduin takaisin SASsin koneeseen (uudet flamencokengät laukussani) siruntarkan turvatarkastuksen läpi. Ja Arlandassa taas sama juttu: International Transfer on niin hyvin kätketty, että ajauduin sen ohi, ja jouduin uudestaan check-inniin ja taas turvatarkastukseen. Olipa kolme tuntia aikaa.. Ja Karoliina on kamppaillut puvut pois kirjaston yläkerasta ja Jaatsilta. Mun pitää vielä noutaa mallinuket opistolle. Tänä iltana alkaa Teatteriluokka kolmosen uuse vaihe. Ja sunnuntaina taas romuillaan. Ja eilen oli hieno Runoraati telkkarissa. Oi Elämä!