marraskuu 2006
26.11.2006
Kokoonnuttiin RTT Studiolle. Kaarina veti verhot ikkunoihin. Hehkulamppu valaisi tajunnan vuolasta virtaa. Istuttiin piirissä matolla, makoiltiin. Leikittiin äänteillä, jatkettiin siitä mihin toinen jäi. Sanottiin mitä tulee maidosta mieleen. Pullauteltiin muistoja. Kirjoitettiin kukin monologi ja luettiin se toisille. Oltiin taas piirissä ja rakennettiin ajatusjatkumoa. Paha maailma oli kaukana pesästämme. Armollinen oli olo vailla naamioita. Haikeaa laskeutua joulutaukoon.
Samuli
Kommentointi suljettu
13.11.2006
Yllätysten Yö…oli. Vaikkakin kylmä ilma pihisi, oli huvittavan hauskaa rymytä pitkin Äetsän ehtoota. Huutaminen, komentelu olivat oman roolini keskeisimmät tehtävät, ja välineet hallita outoa ihmisjoukkoa. Riemastuttavaa huomata, ettei ääni mennyt sittenkään karjumisessa. Nyt vaan täytyisi taas päästä jotain tekemään. “Liikkeelle!”
Johanna
Kommentointi suljettu
13.11.2006
Yllätysten yössä seurasimme eläviä tulia perjantai-iltana. Joukostamme irtosi parisuhdevinkkejä, runoja, gallup-kysymyksiä, laulua, sporttisuutta, tanssia, stailausta, omenoita ja mörkömäistä synkistelyä.
Päivi Pelttarille kaunis kiitos kuvista.
Laulajat lauloivat…
…ja lehmä kaappasi parisuhdeterapeutin tanssin pyörteisiin.
Stailisti nipotti runoilijan laukkuvalinnasta…
…ja koko ilta kuljettiin tiukassa komennossa.
Valokuviin joukkomme pääsi myös Äetsän Sarkia-lukiolla. Siirry kuviin tästä.
Samuli
Kommentointi suljettu
8.11.2006
Pää on jokseenkin täynnä, mutta silti tyhjä. Selkeitä ajatuksia on vain muutama, nekin ilmoittavat perustarpeista kuten nälästä. Pieni pää pulppuaa muiden elämää koskevia kysymyksiä, ja kysymyksiin kenties vastauksia. Viime päivinä olen saanut uuden kuvan Suomen valtiollisista toimista ja nuorisotiedotuksen mahdollisuuksista. Psykedeelistä. Odotan innolla Yllätysten Yön tempauksia. Siitä tulee hauskaa, ja ehkä hieman vilpoisaakin menoa.
Johanna
Kommentointi suljettu
6.11.2006
Onhan se hienoa ettei aika käy pitkäksi, mutta taidan kyllä tarvita jonkun ulkopuolisen sanomaan ei liian vakavasti, kiitos. Täytyy myöntää että kaduttaa aika lailla ettei aikoinaan tullut panostettua siihen koulunkäyntiin niin paljoa kuin olisi kannattanut ja kyllähän siitä vähän joka puolella varoteltiinkin. Nyt se sitten kostautuu. Lukea pitäisi enemmän kuin ehtii, kun on kaikkea muutakin pakollista tekemistä ja pääsykokeetkin pyörii jo mielessä, vaikka kirjoituksetkin on vielä edessä. Illalla alkaa omatunto kolkuttaan, jos ei oo tullu luettua tarpeeks eikä saa millään nukuttua. Aamulla on pakko herätä entistä väsyneempänä ja päivän aikana jaksaa lukea eilistäkin vähemmän. Kyseisellä tilanteelle on ihan oman nimensä, mitä en viitsi mielenterveydellisistä syistä sanoa ääneen. Miksei haaveena voisi olla jotakin minne olisi helppo päästä? Vaan eipähän tartte sitten vuosien päästä katua ettei tullut aikoinaan yritettyä tosissaan.
Viikonloput ovat viime aikoina menneet turhankin paljon juhliessa, mikä tarkoittaa sitä että lukeminen on taas jäänyt vähemmälle. On tosin tullut tutustuttua uusiin ihaniin ihmisiin, joten tällä kertaa en valita. Kaiken muun lisäksi elämä osaa ihan tosissaan yllättää ja samalla kasata kaikki murheet yhteen kasaan, minkä alta sitä sitten yrittää ryömiä pois. Yritä siinä nyt sitten keskittyä lukemiseen, kun ajatukset pyörii ihan toisaalla ja samalla joutuu hakkaamaan päätään seinään eikä silti löydä ratkaisua ongelmiin.
Kylläpäs tämä kirjoittaminen ainakin auttoi. Kaippa sitä sitten vuosien päästä, kiikustuolissa istuessa ja piippua poltellessa, haikeana muistelee miten mahtavaa aikaa se oli.
Sami
Kommentointi suljettu
