helmikuu 2007
28.2.2007
Työputkessa koomailemiseen virkistävää vaihtelua toi Sastamalan Opiston näyttelijäntyön peruskurssi. Sen veti ammattinäyttelijä Sirke Lääkkölä. Kahtena helmikuisena viikonloppuna teimme paljon pieniä harjoituksia, muun muassa kontaktia ja improa. Kirjoitettiin, tanssittiin, hierottiin. Tuotettiin äänimäisemia. Rentouduttiin.
Uusia virtoja vapautui kehossa ja mielessä. Ja mukavia ihmisiä oli kiva kohdata, verkottua tyrvääläisten kanssa.
Melkein koko kurssimme jatkaa Vetoavussa, joka Propagandapäiviin tähtää. Nyt harjoitellaan tiiviisti vajaat kolme viikkoa ja Sirke ohjaa. Tulkaapa Sylväälle katsomaan lauantaina 17. maaliskuuta!
Viime viikolla alkoi Joppijono soljua eteenpäin. Ja runotapahtuman kuvioitakin jo piirrellään. Tämä on kaikki niin kivaa!
Samuli
Kommentointi suljettu
26.2.2007
Kuten kovasti manailin, olin viime sunnuntain treeneissä. Tipahdimme tutkimaan runoja. Se oli äärimmäisen mielenkiintoisaa, sillä käsissämme oli hyvin erityyppisiä runoja. Oli angstia, mutta oli myös kevyempiä. Heli Laaksosen Pulu uis yhdistettynä vakavampaan runoon oli varsin erikoinen kokemus.
Sunnuntaitreeni oli rentouttava välilasku talvilomaani, joka viimeinkin alkoi tänään. Lomasta sanan oikeassa merkityksessä en haluaisi puhua, sillä töitä riittää koko viikoksi niin koulutöiden parissa että pienen palkkapussin tavoittelussa. Kai sitä silti voisi edes yhtenä päivänä lorvailla vähän pidempään sängyssä ja viettää oikein pitkä ja monipuolinen aamiainen lukien lehtiä.
Johanna
Kommentointi suljettu
19.2.2007
Omatunto kolkuttaa lekalla päähän. Ei ole ehtinyt oikein mihinkään harjoituksiin ja tämä blogittaminenkin on jäänyt aika pahasti. Kirjoittaminen onkin ensimmäinen askel kohti voittoa tuosta omatunnon ryökäleestä. Toinen askel tapahtuu, kun vihdoin pääsen sunnuntaiharkkoihin. Se tapahtuu, se tulee ehdottomasti tapahtumaan 25.2!
Mutta taasen huomasin, kuinka teatterista voi olla hyötyä ”normaalielämässä”. Vuosikurssimme tekee elämyksellisin keinoin nuorille suunnatun terveyskasvatus radan eli päihdeputken. Draaman keinoin tuomme esille päihteiden ja väkivallan monimuotoisia vaikutuksia. Sain napattua tähän projektiin myös viime kesältä opittua teatteritappelua, josta tein luokalle myös pienen oppitunnin. Välillä tuntuu, ettei tämä minun opiskeluni täytä vaatimuksia perinteisestä koulunkäynnistä, sillä minulla on jopa kivaa koulussa!
Johanna
Kommentointi suljettu
18.2.2007
Viestintäpaja tiedottaa, että kotisivumme ovat kokeneet kevyen kasvojenkohotuksen. Paina muutaman kerran selaimesi Päivitä/Refresh-nappia, jos näkymä näyttää oudolta. Selain saattaa hakea sivun osittain tietokoneen välimuistista, jolloin näkymä voi mennä sekaisin.
Samuli
Kommentointi suljettu
5.2.2007
kai sitä kaikilla kurkku on? mutta sijotappa sinne laulu! yritetty on! kähinällä ja ilman.
kansanmusiikkitapahtumasa oli siis kurkkulaulukurssi. tulin, näin ja koitin. meinaan yrittää puristaa yhteen äänihuulten yläpualella olevia taskuhuulia, joita ennen ei eres tiänny olevan olemasakan. on siihen kikkoja: yritä puhua siltojen alustan asukin äänellä ja jatka siittä uuteen ääneenmuarostustapaan. tai jos olis ummetusta ja ähise ja siittä!
opettaja oli kyllä aika jehu. meinaan siltä irtos monenlaista ääntä. ja enimmäksensä semmosta, että ihmetteli mistä se tuli. ko meinaan oli ihminen.
teatteriharjotuksisa on orotettavisa ihan uusia ulottuvuuksia, ko me Samulin kans käytetään kaikkia uusia kykyjämme. on niitä taskuja muillaki käytösä, mutta meillä o taskuhuulet.
mitä sitä viälä vois teatterin etteen tehrä? ko äänenmuarostus on kunnosa nin seuraavaks varmaan muarostetaan kroppaa sen taakse. siis opiston monikansallisen keittiön kurssille.
Mervi
Kommentointi suljettu
