elokuu 2011
Lopussa oli…
19.8.2011
…lattialla epämääräinen rinkimuodostelma ihmisiä ja patjoja. Kaikki Äkäpussissa vaikuttaneet eivät olleet paikalla, mutta kuitenkin suuri joukko tärkeitä ihmisiä. Osan olin tuntenut jo ennen projektia, osaan tutustunut sen kuluessa. Olimme kuitenkin tulleet loppuun, yhdessä. Oli elokuun 19. ilta ja olimme kokoontuneet Äkäpussin purkajaisiin.
Aloitimme siivoamalla Äkäpussin pois. Puvut vietiin Kannarista, mihin ne viimeisen esityksen jälkeen olivat jääneet, kirjaston yläkertaan. Samoin Kannariin ajautunut tarpeisto. Varasto siivottiin. Näyttämöltä siivottiin pois tarpeisto, valot ja kaikki muu Äkäpussiin kuulunut. Siivotessa hautasimme muistoja, rooleja, mennyttä kesää.
Kaiken tultua valmiiksi säimme todella hyvää ruokaa – kiitos siitä! – ja kokoonnuimme sitten tähän epämääräiseen rinkimuodostelmaamme patjojen kanssa. Mietimme tulevaa, suunnittelimme syksyä.
Hiljakseen, yksi toisensa jälkeen, ihmiset lähtivät. Itsekin vedin kengät jalkaani Kannarin eteisessä, joka oli tullut tutuksi Äkäpussin myötä, tärkeäksikin. Lähdin Kannarin portaita kevyesti alas, olin vain onnellinen. Ilmassa ei ollutkaan haikeutta, olin luullut, että olisi.
Nyt Äkäpussi on kesytetty ja haudattu. Kiitos teille kaikille, jotka kävitte katsomassa esityksen, ja teille kaikille, jotka olitte mukana sitä tekemässä! Se oli upea!!
Vihdoin saan hyvästellä paikoin niin ärsyttävän Shakespeare-tekstin, vaikka ehkä osa repliikeistä jääkin vielä hetkeksi elämään… Mutta teitä, rakkaat ihmiset, en hyvästele. Minulla on tunne, että saan vielä palata takaisin… teidän, Perheeni luokse, Kotiin. :)
Teitä ja tämän kaiken sekavuutta opin nopeasri rakastamaan projektin aikana, eikä se kaduta yhtään. Sellaista tunnelmaa ja ilmapiiriä ihmisineen kannattaakin rakastaa.
Ja muistakaahan, vaikken minä sitä enää olekaan korvanne juuressa hokemassa – ainakaan Äkäpussin merkeissä:
Olette ihania.
Aihe: Blogi
Kiitos kesytyksestä!
11.8.2011
Äkäpussin kesytys Sarkia-näyttämöllä on ohi ja jatkuu tahoillaan arjessa. Kiitos kaikille, jotka kävitte katsomassa Williamin vaihtoehdon!
Aihe: Ajankohtaista
Viimeisestä esityksestä
10.8.2011
Keskiviikkona 10. elokuuta kokoonnuimme taas Kannarin kautta Sarkia-näyttämölle. Oli Äkäpusiin viimeinen esitys ja aistin ihmisissä huojennusta, haikeutta, päätöstä antaa kaikensa ja harhaa, että tämä kaikk olisikin ja jatkuisikin ikuisesti.
Ei se menekään niin. Näyttämöltä oli lakaistava enemmän keltaisia lehtiä kuin kenraaliharjoituksessa ikuisuuksia sitten. Illat ovat viilenneet, syksy hipsutellut varpaisillaan lähemmäksi. Äkäpussi-kesä on lopuillaan…
Oli kuitenkin vielä ikuisuutemme viimeinen päivä, tunnelma oli upea. Ihmisiä virtasi paikalle, lisäpenkkejä kannettiin. Lisää ihmisiä, lisää penkkejä, lisää ihmisiä. Kun esitys liki puoli tuntia myöhäsä alkoi, oli katsomo aivan täynnä ihmisiä. Oikeastaan se oli niin täynnä ihmisiä, ettei yhtään lisäpenkkejä olisi tainnut mahtua!
Esitys sujui upeasti! Ihmiset nauroivat enemmän kuin yhdessäkään toisessa esityksessä ja minä nautin tunnelmasta. Tuli julistettua, ettei niin huijata Italian vanhaa kuttua, annettua vielä kerran huutia siveysvöille ja kerrottua tytöstä, joka lähti hakemaan persiljaa kaniinille…
Olitte aivan mahtavia!
Esityksen jälkeen hyörin ympäriinsä onnellisena. Puvut jäivät pukuhuoneisiin, kuten ovat jokaisen esityksen jälkeen jääneet, kuin odottaen vielä seuraavaa… mutta minä tiedän. Sitä ei tule. Tämä oli tässä. En vain vielä ymmärrä tai sisäistä sitä, se on liian suurta.
Ehkä… Ehkä se jysähtää joskus, kun istun aivan muina miehinä, ja minun on pakko uskoa, kun sen itse koen. ;)
Teitä tulee ikävä, ja koko tätä tekstiä, josta opin pitämään. Äkäpussi-kesää, mennyttä kesää, joka auttamattomasti nyt on melkein ohi.
Olette ihania.
Aihe: Blogi
Sateen sattuessa upea esitys
9.8.2011
9. elokuuta kokoonnuimme jälleen Kannarin kautta Sarkia-näyttämölle Äkäpussi-esitykseen. Ihmiset vain saapuivat verkkaisemmin, eikä tunnelma tuntunut yhtä innostuneelta. Ulkona satoi vettä ja maailma näytti epäilyttävästi syksyisen harmaalta. Siitä huolimatta, että ikkunasta kuikkiessani näin pilven reunan lähestyvän ja auringon paistavan sen takaa. Mutta ehkä se oli toiveajattelua, ja pilven reuna olikin menossa kauemmas. ;)
Sade jatkui. Ihmiset toivotettiin tervetulleiksi sateenvarjon alta peläten, että itse liukastuisi vesilätäkköön mahalleen. Katsomo täyttyi vähintään puolilleen, ehkä vähän ylikin, sateenvarjojen sekä sadetakkien ja -viittojen alle käpertyneistä ihmisistä.
Esitys alkoi harmaasta sateesta ja lähes koko esityksen ajan satoi. Vain väliajan pinnassa oli pieni tauko. Mutta mitä te teitte? Varmasti yhden upeimmista esityksistä ikinä!
Kukaan ei liukastunut, kompuroinut (sanoissaan tai askelissaan), unohtanut tai mitään muutakaa puolitehoista tai ontuvaa. Te olitte upeita!! Annoitte palaa, teitte täysillä ja nauttien, kiitos, ihanaa! :)
Varsinkin esityksen loppuosa oli jotakin todella upeaa:Satoi paljon pieniä pisaroita, mutta laskeva aurinko paistoi kirkkaasti. Se valaisi karhu-kuvan kyltissä saaden sen kuultamaan lävitseen kultaista valoa. Näytti kuin te olisitte olleet omassa pikku maailmassanne, kuin kuplassa. Sade ei haitannut teitä, mikään ei haitannut. Te vain teitte teatteria mahtavan, täydellisen, mahdottoman upeina ja upeasti!!
Olette ihania – mahtavan, täydellisen, mahdottoman ihania!
Aihe: Blogi
Se sateisempi esitys
7.8.2011
Elokuun 7. iltana oli jälleen Äkäpussin esitys. Ilta alkoi tuttuun tapaan Kannarissa käsiohjelmien taittelulla ja roolivaatteiden pukemisella.
Päivä oli sateisen harmaa, ensimmäinen esitysten aikana. Tähän asti olimme saaneet nauttia auringosta, mutta ehkä poikkeus vahvistaa säännön…
Lavan lakaisu märistä lehdistä ei olut sitä nopeinta hommaa, eikä tunnelmaa tainnut kohottaa ennen esitystä ripsunut vesikään.
Kovasti sateen uhka ei ihmisiä kuitenkaan pelottanut, vaan katsomo oli melko täynnä sadeviitoin ja sateenvarjoin varustautuneita ihmisiä.
Esitys sujui hyvin, mutta ette tänään sädehtineet, kuten usin sädehditte. Ehkä syy oli harmaan ilman, muutaman lyhyen sadettaropisevan hetken ja ihmisten kahisevien sadevaatteiden…
Olin kuitenkin onnellinen. (Vaikka tumppuni olivatkin unohtuneet kotiin ja palelin hieman.) Kukaan ei liukastunut lavalla, joka näytti taaimpaankiin penkkiriviin asti epäilyttävästi luistinradan kaltaiselta ilmestykseltä! Huh, pelkäsin koko esityksen ajan jonkun onnettoman liukstuvan…
Esityksen jälkeen oli ihana mennä Kannariin, jossa oli lämmintä ja kuivaa, kun itse kukin oli vilussaan vaatteet kosteina. Ihmisiä tuli ja meni, osa nopeammin, osa hitaammin. Kaikki olivat kuitenkin jollakin tapaa lähellä. Minulla oli turvallinen olo, teidän lämpönne ja tuoksunne ympäröi minut. Minun oli hyvä ja helppo olla ja elää… sellainen olo, mikä suhteellisen onnellisilla ihmisillä aina on. Saikin olla, se oli hyvä niin.
Esityksiä on jäljellä kaksi, tehdään niistä upeimmat ikinä. Ja sellaiset niistä tuleekin, olen varma. :)
Olette ihania.
Aihe: Blogi
Pitkä, mutta upea ilta
5.8.2011
Elokuun 5. ilta oli pitkä, mutta upea. Iltaan mahtui kaksi esitystä, joista kumpikin meni aivan mahtavasti!
Illan ensimmäisessä esityksessä katsomo oli aivan täynnä! Niin täynnä se ei ole ollut yhdessäkään esityksessä. Tunnelma oli upea, ihmiset nauroivat ja taputtivat. Te olitte upeita!
Hyvä on, myönnän, heti kun kuulin jonkun vähääkään kompastelevan sanoissaan, taisin valahtaa kalpeaksi. Vaikkei minun tarvitsisi, osaatte kyllä itsekin. Ja muistatte aina lopulta. :)
Erityisesti minua hymyilytti, kun yleisöä pyydettiin väliajaksi poistumaan katsomosta. Ja kun yleisö alkoi uudelleen taputtaa esityksen loputtua ja näyttelijöiden jo mentyä ja muutama urhea tuli lavalle hyväntuulisesti kertoi, että taputtaminen enää oli turhaa. :)
Ensimmäisen esityksen loputtua alkoi lavalla ja sen ympärillä kova hyörinä, kun ahkerat ja ihanat ihmiset laittoivat lamppuja ja johtoja paikoilleen, sytyttivät myrskylyhtyjä ja tekivät kaikkea muuta tärkeää.
Sillä aikaa me muut söimme, muutamat vaihtoivat alun roolivaatteita ylleen, ja hytisimme tumput käsissämme. Tai ainakin minä hytisin.
Kun meidät haettiin katsomaan lavaa, oli näky upea! Hämärtyvä ilta, valot suunnattuna lavalle, myrskylyhtyjä. Näky oli kaunis.
Yönäytöksessä katsomo ei tietenkään ollut täynnä, ei kukaan ollut ajatellutkaan niin, mutta luulen sen olleen ainakin puolillaan. Ei sillä ollut väliä, esitys sujui upeasti!
Näytitte oikeastaan sitä upeammilta lavalla mitä pimeämpää ympärille tuli. Osasitte ja muistitte hienosti. Ja yleisö, vaikka olikin pienempi kuin aiemmin, nauroi ja taputti. :)
Esityksen loputtua oli ihana kulkea niemeen myrskylyhdyin valaistua polkua. Hyräilin ajatuksissani ja vaikka kuljin yksin, en pelännyt. Te olitte lähellä, mitään pahaa ei ollut maailmassani.
Ilta ei tietenkään sujunut aivan kommelluksitta. Väliaika taidettiin ilmoittaa kahteen kertaan, ja Kannariin mennessämme unohdimme varashälyttimien olevan päällä ja oikeaa numeroa, josta voisimme perua hälytyksen, etsiessämme herätimme jo nukkumassaolleen hälytinasentajan… Mutta mitäs pienistä, kun eivät nekän meistä. :)
Tämä ilta oli upea, oli upeaa elää se teidän kanssanne! Kiitos siitä.
Olette ihania.
Aihe: Blogi
Pitkän illan alussa Kannarissa
5.8.2011
Kuka ulkopuolinen uskoisi, miten paljon ihmisiä ja hyörinää Kannarissa ennen esitystä on! Varsinkin tänään, 5. elokuuta, kun iltaan mahtuu kaksi esitystä.
Jo ennen neljää muutamat tulivat Kannariin taittelemaan käsiohjelmia, joita muuten taitellaan edelleen. Valmiita on liki 300. Riittänevät ainakin tämän illan esityksiin. :)
Kannariin on saapunut jo muitakin. Ihmisten omat vaatteet vaihtuvat roolipukuihin. Ilma täyttyy hiuslakan hajusta kunkin oman kampauksen vaihtuessa roolihahmon kampaukseen.
Omat murheet väistyvät, tilalle tulee teatterimurheita. Sukkahousuissa on palkeenkieli, ei kai se näy katsomoon? Onko nuttura takaa hyvin? Oletko nähnyt ruusuani? Voisitko ommella tämän napin takaisin? Kuinka pysyn lämpimänä yönäytöksessä?
Itselläni on mukana ylimääräinen vaaterekta, jonka aion pukea ylleni puvun alle esitysten välillä. Lisäksi minulla on mukanani tumput, etten palelisi….
Illasta tulee pitkä, mutta olen varma, että kaikki sujuu. Te osaatte, olette upeita.
Nyt minun on mentävä pukemaan roolipuku. Että ehdin vielä lakaista näyttämöäkin. :)
Kaikki sujuu hyvin.
Olette ihania.
Aihe: Blogi
Kolmas esitys
4.8.2011
2. elokuuta kokoonnuimme taas yhteen ja Kannarin täytti tuttu esitystä edeltävä hyörinä. Pukuja puettiin, hiuksia laitettiin, ihmiset itse katosivat rooleihinsa.
Kellon lähestyessä seitsemää täytti näyttämön hyörinä. Roskia lakaistiin ja kiitoskumarruksia harjoiteltiin. Odotus väreili ilmassa.
Vihdoin esitys alkoi. Katsomo oli aivan täynnä, vielä täydempänä kuin ensi-illassa. Ja esitys sujui todella upeasti, ehkä upeammin kuin kumpikaan aikaisemmista esityksistä! Yleisö nauroi monessa kohdassa, useammassa kuin aikaisemmat, tunnelma oli upea.
Aplodit ehtivät jo kerran loppua esitksen päätyttyä, mutta joku innokas aloitti ne uudelleen. Istuin yleisön joukossa puku päälläni ja hymyilin. Ihmiset taputtivat ja te hipsitte varjoina pois lavan takaa. :)
Esityksen jälkeen kokoonnuimme ringiksi niemeen. Katselin teitä siinä, minua itketti ja hymyilytti. Olitte lähellä ja kuitenkin etäällä. Sellainen tunne minulla taitaa usein olla ihmisten kanssa…
Me teemme tätä yhdessä, yhtä tärkeinä ja haavoittuvaisina. Samalla kuitenkin olemme vahvasti yksilöitä, menemme syvälle itseemme, yritämme ymmärtää tekstin ennen muuta itsemme ja elämämme kautta. Reaktiomme ja tarpeemme esityksen jälkeen ovat erilaiset. Jonku täytyy ehkä olla yksin ja koota itseään. Minulle teatteri laukaisee tarpeen olla lähellä ihmisiä ja tulla otetuksi lähelle.
Minä olen tällainen, sinä olet erilainen. Mutta me olemme yhtä tärkeitä ja haavoittuvaisia. Yritetään elää niin, että tarpeet menisivät edes samalle ilmansuunnalle. :)
Olette ihania.
Juulia
Aihe: Blogi
Valoa
3.8.2011
Elokuun 3. iltana muutamat meistä kokoontuivat Sarkia-näyttämölle suunnittelemaan yönäytöksen valaistusta.
Myrskylyhdyille ja valoille etsittiin paikkoja. Muutamat kiipesivät puihin laittamaan ja suuntaamaan valoja. Näyttämön täytti iloinen hyörinä, kun ilta pimeni ja sen viiletessä ihmiset etsivät ylleen mitä erikoisimpia, mutta varmasti lämpimiä vaatteita. Kuka autostaan tai laukustaan, kuka näyttömön takaa. :)
Mitä vähemmän valoa laskeva aurinko antoi, sitä kauniimmalta kaikki näytti. Vaikka kaikille valoille ei vielä löytynytkään paikkaa, eikä kaikille paikoille valaisijaa. Kaikki näytti kauniilta ja nerokaita ideoita lenteli.
Maisterin tikkaita valaisemaan kiedottiin jouluvalot. Ei haitannut, vaikkei jokainen tuikku niissä palanut, kyllä niillä kiivetä näkee. :)
Itsekin kiipesin jouluvalojen valaisemia tikkaita luukulle. Istuskelin siellä jonkin aikaa ja katselin hyörinää alapuolellani. Valot näyttivät luukusta vielä paljon kauniimmilta kuin maasta katsoen.
Tuntui hyvältä tuntea olevansa lähellä teitä, vaikka katsoinkin maailmaa hieman etäämpää. Kaikki valokehämme sisäpuolella oli yhtä, meitä, ja maailma loppui siihen, mistä pimeys alkoi.
Maailmamme oli kaunis, suorastaan ihana. Ja mekin kaikki, jotka teimme sen…
Yönäytöksestä tulee upea.
Olette ihania.
Juulia
Aihe: Blogi
Miten äkäpussi kesytetään yöllä?
2.8.2011
Esitysaikataulu täydentyi toivotulla yönäytöksellä!
Romulan Taiteellinen Teatteri kesyttää parhaillaan äkäpussia Sastamalan Kiikassa. William Shakespearen näytelmästä Miten äkäpussi kesytetään nähdään myös toivottu yönäytös. Se alkaa Sarkia-näyttämön kivimuurien suojassa perjantaina 5. elokuuta kello 22.30.
Näytelmän Miten äkäpussi kesytetään on ohjannut Ian Nicholson ja visualisoinut Joanne Greenwood. Nicholson ja Greenwood ovat teatterin ammattilaisia Iso-Britanniasta. Avioliittoa ja ihmissuhteita ruotiva komedia Miten äkäpussi kesytetään on yhteisöteatteri RTT:n neljäs suomalais-brittiläinen Shakespeare-tuotanto.
—-
Ohjaaja Ian Nicholson matkusti sunnuntaina kotiinsa Lontooseen. Visualisti Joanne Greenwood on vielä tiistaina 2.8. tavattavissa Kiikassa. Yhteystiedot viestin lopussa.
—-
VALOKUVAT
Valokuvia esityksestä ladattavissa:
http://www.romulantaiteellinenteatteri.com/lehdisto/
—-
MITEN ÄKÄPUSSI KESYTETÄÄN
Käsikirjoitus William Shakespeare, suomennos Lauri Sipari
Ohjaus Ian Nicholson
Visualisointi Joanne Greenwood
Sarkia-näyttämö, Sastamalan Kiikka
Esitykset:
Pe 29.7.2011 klo 19
Su 31.7.2011 klo 19
Ti 2.8.2011 klo 19
Pe 5.8.2011 klo 19 ja klo 22.30
Su 7.8.2011 klo 19
Ti 9.8.2011 klo 19
Ke 10.8.2011 klo 19
Liput 15 / 7 e
Varaukset:
- http://www.romulantaiteellinenteatteri.com
- p. 045 128 4127
—-
Tiedustelut sekä yhteys ohjaajaan ja visualistiin:
Kaarina Karjula, tuottaja, puh. 050 321 0124, kaarina(a)sastamalanopisto.fi
Samuli Kinnari, tuotantopäällikkö, puh. 045 130 7766, samuli.kinnari(a)kinnari.fi
Aihe: Lehdistötiedotteet
Äkistäpäkistä!
1.8.2011
HUHHU!
Nyt alkaa sitte olemaan pahin takana ja parasta edessä!
Eli enää vaan mahtavat 6 esitystä ja sitten siirrytään ansaitulle arkilinjalle, mitä on koko kesä odotettu. En voisi tietääkään mitään parempaa kuin koulukirjat ja opiskelu! Onneksi yleensä lukiokirjani ovat miltei avaamattomia, niin ei ole tähänkään mennessä niin rankkaa ollut:)
MUTTA on täsä yhtä sun toista taas koettu voi sannoo! Yökalastuksista yötuotantoon! Engelsmannit on ollut fantsuja ja yöt ei ole nukkumista sisältänyt, mutta se on vaan menoa parantanut! Ensimmäisen harjoitusviikon aivan alkuhetkillä oli parasta aikaa! ei muuta voi sannoo! Ohjaaja oli uusi ja käkki jännittävää ja uutta ! Maisterin repliikit oli pääsä, mutta hahmo hukassa! paniikin omaisesti tätä maisteripaisteria mietiskelin monta aikaa, kunnes siitä jotain synty! kaiken kruunasi vielä kutsuvieraiden kutsujen valmistus. koska se tehtiin? -no tottakai silloin kun parhaiten Samuli, Elina sekä minä toimimme, eli YÖLLÄ! kutsuja perinteisesti jaellessame itse autolla juttu kulki ja hauskaa oli … En koskaan enää sorru päivä työhön !
Toisena harjoitusviikkona alkoi sota muurahaisia vastaan! Se oli joko muurahaiset tai minä! Kuitenkin loppujenlopuksi voittajana selvisinkin ja muurahaiset siirtyivät Äkäpussin edestä! katsomo oli miltei valmis, lukuunottamatta rikkaruohoja, joita oli sitte kitkeskelty jo alusta alkaen ;G … Kiitos raksujen apureitten Paulin, Tainan, Eveliinan, Ronjan ja monen muun apurin kanssa rehutkin voitettiin!
Esityksiä ennen piti backstageltakin viedä paljon puutavaraa pois… Urheasti Elinan kanssa niitä kannoimme ja pian suuresta osasta selvittiin! Samaisena päivänä päästiin myös harjoittelemaan iki-ihanaa ja mahtavaa LUUKKUA Babtista Minolan talon yläkerrassa! Vaikka luukkua olikin vaikea käyttää siitäkin selvittiin ja kaikki luukkukohtaukset meni fantsusti !
4 päivää ennen esityksiä menin vielä leikkaaman hiukset! Joanne Greenwood antoi Riina Sunilalle ohjeet ja menin leikaamaan hiukset….. Niistä tuli … KAMALAT ! Siis aivan kuten pitikin, joten suuret kiitokset Riinalle! Silti melkein itkin kun ne näin ! Järkyttävät brittihiukset sai Maisteri ja Aleksikin…. Ohjaajallakin oli samallaiset! vähän kasvaneet… se ei kuitenkaan auttanut, sillä hän näytti juuri siltä mitä britanialaisesta pojasta tuleekin mieleen… Joanne sanoikin: All british boys have that kind of hair :)! Takaisin läjäytin: To bad, that we are in finland :(!… Hiuksien kanssa olen jo oppinut elään, eivätkä ne niin kamalilta näytä sittenkään.
Nyt odotellaan seuraavaa esitystä ja odotellaan huomista esitystä ja Joannen huomisia jäähyväissaunomisia! Ian lähti jo sunnuntaina back to england ja vastalahjaksi enkusta saatiin Joannen mies Suomea ja esitystä katsomaan! Kaupanpäälisiksi saamme vielä YÖNÄYTÖKSEN perjantaille, josta tulee varmasti mahtava!
PS. Pahoittelee pahaa kirjoitusasua tällaila iltamyähään! – Väsynyt maisteri. Tulevaisuudessa tulen kirjoittelemaan lauseen blogeja pitkin päiviä meneviä, joten niitä odotellessa ;)!
Aihe: Blogi
Äkäpussin yönäytös pe 5.8. klo 22.30
1.8.2011
Miten äkäpussi kesytetään -näytelmän esitysaikatauluun on lisätty toivottu yönäytös. Se on perjantaina 5.8.2011 klo 22.30.
Aihe: Ajankohtaista