Kesätyö Romulan Taiteellisessa Teatterissa

Niika
Papereita vanhentamassa.

Voin rehellisesti sanoa, että kun tulin kotiin työhaastattelusta olin aivan varma etten saisi tätä kesätyötä. Kun soitto kuitenkin tuli että minut oli valittu olin yllättynyt ja todella onnellinen siitä että saisin sittenkin kesäksi töitä. Paikka vaikutti jo tässä vaiheessa mukavalta, ja ensivaikutelma haastattelussa olevista ihmisistä oli hyvä. Jäin siis odottamaan ensimmäistä työpäivää erittäin mielenkiinnolla.

Ensimmäinen tehtävä jonka sain oli ulkohuussien siivoaminen. Hauskaa kyllä, se ei haitannut silloin ollenkaan, koska työpäivä oli ensimmäinen ja halusin jo päästä tekemään jotakin. Kyllä siinä kuitenkin työtä riitti. Arvostus heille, jotka tekevät sen joka vuosi…

Mukavin työ jota tein oli varmaankin kutsukorttien tekeminen. Tykkään tehdä käsillä kaikenlaista joten se oli kivaa. Epämukavin työ oli ehkä pullojen etikettien poistaminen, koska pulloja oli niin paljon. No, osaan nyt sen ainakin hyvin ja lopputulos oli vaivan arvoista. Pääsin myös tekemään ruokaa, ompelemaan vähän pukuja, haravoimaan polkuja, ja parina päivänä myin lippuja pelastusliivi päällä.

Osaan nyt arvostaa tällaista toimintaa enemmän, sillä tiedän kuinka paljon työtä esitykset vaativat kaiken sen harjoittelun lisäksi. Katsoja näkee vain osan koko työstä, eikä tule edes ajatelleeksi esimerkiksi sitä, kuinka paljon yhden taulun reunoja on pitänyt teipata ettei valoa näy pienestäkään raosta. Olen aina myös miettinyt miten äänet toimivat käytännössä tällaisissa jutuissa. Nyt opin senkin.

En keksi muuta paikkaa, jossa olisin halunnut olla mielummin kesätöissä. Kaikki ihmiset olivat avoimia ja mukavia alusta lähtien. Positiivista olivat myös todella monipuoliset tehtävät, mahdollisuus englannin puhumiseen, joustavat työajat, ja tottakai sain tutustua moneen uuteen ihmiseen. Esitykset olivat myös todella upeita ja oli ilo päästä katsomaan niitä.

Kiitos kaikille!

Terveisin kesäromu Niika

Niika
Harjoituksissa Sarkia-näyttämöllä. Kuva: Arja Koski.