Blogi
Lopussa oli…
19.8.2011
…lattialla epämääräinen rinkimuodostelma ihmisiä ja patjoja. Kaikki Äkäpussissa vaikuttaneet eivät olleet paikalla, mutta kuitenkin suuri joukko tärkeitä ihmisiä. Osan olin tuntenut jo ennen projektia, osaan tutustunut sen kuluessa. Olimme kuitenkin tulleet loppuun, yhdessä. Oli elokuun 19. ilta ja olimme kokoontuneet Äkäpussin purkajaisiin.
Aloitimme siivoamalla Äkäpussin pois. Puvut vietiin Kannarista, mihin ne viimeisen esityksen jälkeen olivat jääneet, kirjaston yläkertaan. Samoin Kannariin ajautunut tarpeisto. Varasto siivottiin. Näyttämöltä siivottiin pois tarpeisto, valot ja kaikki muu Äkäpussiin kuulunut. Siivotessa hautasimme muistoja, rooleja, mennyttä kesää.
Kaiken tultua valmiiksi säimme todella hyvää ruokaa – kiitos siitä! – ja kokoonnuimme sitten tähän epämääräiseen rinkimuodostelmaamme patjojen kanssa. Mietimme tulevaa, suunnittelimme syksyä.
Hiljakseen, yksi toisensa jälkeen, ihmiset lähtivät. Itsekin vedin kengät jalkaani Kannarin eteisessä, joka oli tullut tutuksi Äkäpussin myötä, tärkeäksikin. Lähdin Kannarin portaita kevyesti alas, olin vain onnellinen. Ilmassa ei ollutkaan haikeutta, olin luullut, että olisi.
Nyt Äkäpussi on kesytetty ja haudattu. Kiitos teille kaikille, jotka kävitte katsomassa esityksen, ja teille kaikille, jotka olitte mukana sitä tekemässä! Se oli upea!!
Vihdoin saan hyvästellä paikoin niin ärsyttävän Shakespeare-tekstin, vaikka ehkä osa repliikeistä jääkin vielä hetkeksi elämään… Mutta teitä, rakkaat ihmiset, en hyvästele. Minulla on tunne, että saan vielä palata takaisin… teidän, Perheeni luokse, Kotiin. :)
Teitä ja tämän kaiken sekavuutta opin nopeasri rakastamaan projektin aikana, eikä se kaduta yhtään. Sellaista tunnelmaa ja ilmapiiriä ihmisineen kannattaakin rakastaa.
Ja muistakaahan, vaikken minä sitä enää olekaan korvanne juuressa hokemassa – ainakaan Äkäpussin merkeissä:
Olette ihania.
Aihe: Blogi
Viimeisestä esityksestä
10.8.2011
Keskiviikkona 10. elokuuta kokoonnuimme taas Kannarin kautta Sarkia-näyttämölle. Oli Äkäpusiin viimeinen esitys ja aistin ihmisissä huojennusta, haikeutta, päätöstä antaa kaikensa ja harhaa, että tämä kaikk olisikin ja jatkuisikin ikuisesti.
Ei se menekään niin. Näyttämöltä oli lakaistava enemmän keltaisia lehtiä kuin kenraaliharjoituksessa ikuisuuksia sitten. Illat ovat viilenneet, syksy hipsutellut varpaisillaan lähemmäksi. Äkäpussi-kesä on lopuillaan…
Oli kuitenkin vielä ikuisuutemme viimeinen päivä, tunnelma oli upea. Ihmisiä virtasi paikalle, lisäpenkkejä kannettiin. Lisää ihmisiä, lisää penkkejä, lisää ihmisiä. Kun esitys liki puoli tuntia myöhäsä alkoi, oli katsomo aivan täynnä ihmisiä. Oikeastaan se oli niin täynnä ihmisiä, ettei yhtään lisäpenkkejä olisi tainnut mahtua!
Esitys sujui upeasti! Ihmiset nauroivat enemmän kuin yhdessäkään toisessa esityksessä ja minä nautin tunnelmasta. Tuli julistettua, ettei niin huijata Italian vanhaa kuttua, annettua vielä kerran huutia siveysvöille ja kerrottua tytöstä, joka lähti hakemaan persiljaa kaniinille…
Olitte aivan mahtavia!
Esityksen jälkeen hyörin ympäriinsä onnellisena. Puvut jäivät pukuhuoneisiin, kuten ovat jokaisen esityksen jälkeen jääneet, kuin odottaen vielä seuraavaa… mutta minä tiedän. Sitä ei tule. Tämä oli tässä. En vain vielä ymmärrä tai sisäistä sitä, se on liian suurta.
Ehkä… Ehkä se jysähtää joskus, kun istun aivan muina miehinä, ja minun on pakko uskoa, kun sen itse koen. ;)
Teitä tulee ikävä, ja koko tätä tekstiä, josta opin pitämään. Äkäpussi-kesää, mennyttä kesää, joka auttamattomasti nyt on melkein ohi.
Olette ihania.
Aihe: Blogi
Sateen sattuessa upea esitys
9.8.2011
9. elokuuta kokoonnuimme jälleen Kannarin kautta Sarkia-näyttämölle Äkäpussi-esitykseen. Ihmiset vain saapuivat verkkaisemmin, eikä tunnelma tuntunut yhtä innostuneelta. Ulkona satoi vettä ja maailma näytti epäilyttävästi syksyisen harmaalta. Siitä huolimatta, että ikkunasta kuikkiessani näin pilven reunan lähestyvän ja auringon paistavan sen takaa. Mutta ehkä se oli toiveajattelua, ja pilven reuna olikin menossa kauemmas. ;)
Sade jatkui. Ihmiset toivotettiin tervetulleiksi sateenvarjon alta peläten, että itse liukastuisi vesilätäkköön mahalleen. Katsomo täyttyi vähintään puolilleen, ehkä vähän ylikin, sateenvarjojen sekä sadetakkien ja -viittojen alle käpertyneistä ihmisistä.
Esitys alkoi harmaasta sateesta ja lähes koko esityksen ajan satoi. Vain väliajan pinnassa oli pieni tauko. Mutta mitä te teitte? Varmasti yhden upeimmista esityksistä ikinä!
Kukaan ei liukastunut, kompuroinut (sanoissaan tai askelissaan), unohtanut tai mitään muutakaa puolitehoista tai ontuvaa. Te olitte upeita!! Annoitte palaa, teitte täysillä ja nauttien, kiitos, ihanaa! :)
Varsinkin esityksen loppuosa oli jotakin todella upeaa:Satoi paljon pieniä pisaroita, mutta laskeva aurinko paistoi kirkkaasti. Se valaisi karhu-kuvan kyltissä saaden sen kuultamaan lävitseen kultaista valoa. Näytti kuin te olisitte olleet omassa pikku maailmassanne, kuin kuplassa. Sade ei haitannut teitä, mikään ei haitannut. Te vain teitte teatteria mahtavan, täydellisen, mahdottoman upeina ja upeasti!!
Olette ihania – mahtavan, täydellisen, mahdottoman ihania!
Aihe: Blogi
Se sateisempi esitys
7.8.2011
Elokuun 7. iltana oli jälleen Äkäpussin esitys. Ilta alkoi tuttuun tapaan Kannarissa käsiohjelmien taittelulla ja roolivaatteiden pukemisella.
Päivä oli sateisen harmaa, ensimmäinen esitysten aikana. Tähän asti olimme saaneet nauttia auringosta, mutta ehkä poikkeus vahvistaa säännön…
Lavan lakaisu märistä lehdistä ei olut sitä nopeinta hommaa, eikä tunnelmaa tainnut kohottaa ennen esitystä ripsunut vesikään.
Kovasti sateen uhka ei ihmisiä kuitenkaan pelottanut, vaan katsomo oli melko täynnä sadeviitoin ja sateenvarjoin varustautuneita ihmisiä.
Esitys sujui hyvin, mutta ette tänään sädehtineet, kuten usin sädehditte. Ehkä syy oli harmaan ilman, muutaman lyhyen sadettaropisevan hetken ja ihmisten kahisevien sadevaatteiden…
Olin kuitenkin onnellinen. (Vaikka tumppuni olivatkin unohtuneet kotiin ja palelin hieman.) Kukaan ei liukastunut lavalla, joka näytti taaimpaankiin penkkiriviin asti epäilyttävästi luistinradan kaltaiselta ilmestykseltä! Huh, pelkäsin koko esityksen ajan jonkun onnettoman liukstuvan…
Esityksen jälkeen oli ihana mennä Kannariin, jossa oli lämmintä ja kuivaa, kun itse kukin oli vilussaan vaatteet kosteina. Ihmisiä tuli ja meni, osa nopeammin, osa hitaammin. Kaikki olivat kuitenkin jollakin tapaa lähellä. Minulla oli turvallinen olo, teidän lämpönne ja tuoksunne ympäröi minut. Minun oli hyvä ja helppo olla ja elää… sellainen olo, mikä suhteellisen onnellisilla ihmisillä aina on. Saikin olla, se oli hyvä niin.
Esityksiä on jäljellä kaksi, tehdään niistä upeimmat ikinä. Ja sellaiset niistä tuleekin, olen varma. :)
Olette ihania.
Aihe: Blogi
Pitkä, mutta upea ilta
5.8.2011
Elokuun 5. ilta oli pitkä, mutta upea. Iltaan mahtui kaksi esitystä, joista kumpikin meni aivan mahtavasti!
Illan ensimmäisessä esityksessä katsomo oli aivan täynnä! Niin täynnä se ei ole ollut yhdessäkään esityksessä. Tunnelma oli upea, ihmiset nauroivat ja taputtivat. Te olitte upeita!
Hyvä on, myönnän, heti kun kuulin jonkun vähääkään kompastelevan sanoissaan, taisin valahtaa kalpeaksi. Vaikkei minun tarvitsisi, osaatte kyllä itsekin. Ja muistatte aina lopulta. :)
Erityisesti minua hymyilytti, kun yleisöä pyydettiin väliajaksi poistumaan katsomosta. Ja kun yleisö alkoi uudelleen taputtaa esityksen loputtua ja näyttelijöiden jo mentyä ja muutama urhea tuli lavalle hyväntuulisesti kertoi, että taputtaminen enää oli turhaa. :)
Ensimmäisen esityksen loputtua alkoi lavalla ja sen ympärillä kova hyörinä, kun ahkerat ja ihanat ihmiset laittoivat lamppuja ja johtoja paikoilleen, sytyttivät myrskylyhtyjä ja tekivät kaikkea muuta tärkeää.
Sillä aikaa me muut söimme, muutamat vaihtoivat alun roolivaatteita ylleen, ja hytisimme tumput käsissämme. Tai ainakin minä hytisin.
Kun meidät haettiin katsomaan lavaa, oli näky upea! Hämärtyvä ilta, valot suunnattuna lavalle, myrskylyhtyjä. Näky oli kaunis.
Yönäytöksessä katsomo ei tietenkään ollut täynnä, ei kukaan ollut ajatellutkaan niin, mutta luulen sen olleen ainakin puolillaan. Ei sillä ollut väliä, esitys sujui upeasti!
Näytitte oikeastaan sitä upeammilta lavalla mitä pimeämpää ympärille tuli. Osasitte ja muistitte hienosti. Ja yleisö, vaikka olikin pienempi kuin aiemmin, nauroi ja taputti. :)
Esityksen loputtua oli ihana kulkea niemeen myrskylyhdyin valaistua polkua. Hyräilin ajatuksissani ja vaikka kuljin yksin, en pelännyt. Te olitte lähellä, mitään pahaa ei ollut maailmassani.
Ilta ei tietenkään sujunut aivan kommelluksitta. Väliaika taidettiin ilmoittaa kahteen kertaan, ja Kannariin mennessämme unohdimme varashälyttimien olevan päällä ja oikeaa numeroa, josta voisimme perua hälytyksen, etsiessämme herätimme jo nukkumassaolleen hälytinasentajan… Mutta mitäs pienistä, kun eivät nekän meistä. :)
Tämä ilta oli upea, oli upeaa elää se teidän kanssanne! Kiitos siitä.
Olette ihania.
Aihe: Blogi
Pitkän illan alussa Kannarissa
5.8.2011
Kuka ulkopuolinen uskoisi, miten paljon ihmisiä ja hyörinää Kannarissa ennen esitystä on! Varsinkin tänään, 5. elokuuta, kun iltaan mahtuu kaksi esitystä.
Jo ennen neljää muutamat tulivat Kannariin taittelemaan käsiohjelmia, joita muuten taitellaan edelleen. Valmiita on liki 300. Riittänevät ainakin tämän illan esityksiin. :)
Kannariin on saapunut jo muitakin. Ihmisten omat vaatteet vaihtuvat roolipukuihin. Ilma täyttyy hiuslakan hajusta kunkin oman kampauksen vaihtuessa roolihahmon kampaukseen.
Omat murheet väistyvät, tilalle tulee teatterimurheita. Sukkahousuissa on palkeenkieli, ei kai se näy katsomoon? Onko nuttura takaa hyvin? Oletko nähnyt ruusuani? Voisitko ommella tämän napin takaisin? Kuinka pysyn lämpimänä yönäytöksessä?
Itselläni on mukana ylimääräinen vaaterekta, jonka aion pukea ylleni puvun alle esitysten välillä. Lisäksi minulla on mukanani tumput, etten palelisi….
Illasta tulee pitkä, mutta olen varma, että kaikki sujuu. Te osaatte, olette upeita.
Nyt minun on mentävä pukemaan roolipuku. Että ehdin vielä lakaista näyttämöäkin. :)
Kaikki sujuu hyvin.
Olette ihania.
Aihe: Blogi
Kolmas esitys
4.8.2011
2. elokuuta kokoonnuimme taas yhteen ja Kannarin täytti tuttu esitystä edeltävä hyörinä. Pukuja puettiin, hiuksia laitettiin, ihmiset itse katosivat rooleihinsa.
Kellon lähestyessä seitsemää täytti näyttämön hyörinä. Roskia lakaistiin ja kiitoskumarruksia harjoiteltiin. Odotus väreili ilmassa.
Vihdoin esitys alkoi. Katsomo oli aivan täynnä, vielä täydempänä kuin ensi-illassa. Ja esitys sujui todella upeasti, ehkä upeammin kuin kumpikaan aikaisemmista esityksistä! Yleisö nauroi monessa kohdassa, useammassa kuin aikaisemmat, tunnelma oli upea.
Aplodit ehtivät jo kerran loppua esitksen päätyttyä, mutta joku innokas aloitti ne uudelleen. Istuin yleisön joukossa puku päälläni ja hymyilin. Ihmiset taputtivat ja te hipsitte varjoina pois lavan takaa. :)
Esityksen jälkeen kokoonnuimme ringiksi niemeen. Katselin teitä siinä, minua itketti ja hymyilytti. Olitte lähellä ja kuitenkin etäällä. Sellainen tunne minulla taitaa usein olla ihmisten kanssa…
Me teemme tätä yhdessä, yhtä tärkeinä ja haavoittuvaisina. Samalla kuitenkin olemme vahvasti yksilöitä, menemme syvälle itseemme, yritämme ymmärtää tekstin ennen muuta itsemme ja elämämme kautta. Reaktiomme ja tarpeemme esityksen jälkeen ovat erilaiset. Jonku täytyy ehkä olla yksin ja koota itseään. Minulle teatteri laukaisee tarpeen olla lähellä ihmisiä ja tulla otetuksi lähelle.
Minä olen tällainen, sinä olet erilainen. Mutta me olemme yhtä tärkeitä ja haavoittuvaisia. Yritetään elää niin, että tarpeet menisivät edes samalle ilmansuunnalle. :)
Olette ihania.
Juulia
Aihe: Blogi
Valoa
3.8.2011
Elokuun 3. iltana muutamat meistä kokoontuivat Sarkia-näyttämölle suunnittelemaan yönäytöksen valaistusta.
Myrskylyhdyille ja valoille etsittiin paikkoja. Muutamat kiipesivät puihin laittamaan ja suuntaamaan valoja. Näyttämön täytti iloinen hyörinä, kun ilta pimeni ja sen viiletessä ihmiset etsivät ylleen mitä erikoisimpia, mutta varmasti lämpimiä vaatteita. Kuka autostaan tai laukustaan, kuka näyttömön takaa. :)
Mitä vähemmän valoa laskeva aurinko antoi, sitä kauniimmalta kaikki näytti. Vaikka kaikille valoille ei vielä löytynytkään paikkaa, eikä kaikille paikoille valaisijaa. Kaikki näytti kauniilta ja nerokaita ideoita lenteli.
Maisterin tikkaita valaisemaan kiedottiin jouluvalot. Ei haitannut, vaikkei jokainen tuikku niissä palanut, kyllä niillä kiivetä näkee. :)
Itsekin kiipesin jouluvalojen valaisemia tikkaita luukulle. Istuskelin siellä jonkin aikaa ja katselin hyörinää alapuolellani. Valot näyttivät luukusta vielä paljon kauniimmilta kuin maasta katsoen.
Tuntui hyvältä tuntea olevansa lähellä teitä, vaikka katsoinkin maailmaa hieman etäämpää. Kaikki valokehämme sisäpuolella oli yhtä, meitä, ja maailma loppui siihen, mistä pimeys alkoi.
Maailmamme oli kaunis, suorastaan ihana. Ja mekin kaikki, jotka teimme sen…
Yönäytöksestä tulee upea.
Olette ihania.
Juulia
Aihe: Blogi
Äkistäpäkistä!
1.8.2011
HUHHU!
Nyt alkaa sitte olemaan pahin takana ja parasta edessä!
Eli enää vaan mahtavat 6 esitystä ja sitten siirrytään ansaitulle arkilinjalle, mitä on koko kesä odotettu. En voisi tietääkään mitään parempaa kuin koulukirjat ja opiskelu! Onneksi yleensä lukiokirjani ovat miltei avaamattomia, niin ei ole tähänkään mennessä niin rankkaa ollut:)
MUTTA on täsä yhtä sun toista taas koettu voi sannoo! Yökalastuksista yötuotantoon! Engelsmannit on ollut fantsuja ja yöt ei ole nukkumista sisältänyt, mutta se on vaan menoa parantanut! Ensimmäisen harjoitusviikon aivan alkuhetkillä oli parasta aikaa! ei muuta voi sannoo! Ohjaaja oli uusi ja käkki jännittävää ja uutta ! Maisterin repliikit oli pääsä, mutta hahmo hukassa! paniikin omaisesti tätä maisteripaisteria mietiskelin monta aikaa, kunnes siitä jotain synty! kaiken kruunasi vielä kutsuvieraiden kutsujen valmistus. koska se tehtiin? -no tottakai silloin kun parhaiten Samuli, Elina sekä minä toimimme, eli YÖLLÄ! kutsuja perinteisesti jaellessame itse autolla juttu kulki ja hauskaa oli … En koskaan enää sorru päivä työhön !
Toisena harjoitusviikkona alkoi sota muurahaisia vastaan! Se oli joko muurahaiset tai minä! Kuitenkin loppujenlopuksi voittajana selvisinkin ja muurahaiset siirtyivät Äkäpussin edestä! katsomo oli miltei valmis, lukuunottamatta rikkaruohoja, joita oli sitte kitkeskelty jo alusta alkaen ;G … Kiitos raksujen apureitten Paulin, Tainan, Eveliinan, Ronjan ja monen muun apurin kanssa rehutkin voitettiin!
Esityksiä ennen piti backstageltakin viedä paljon puutavaraa pois… Urheasti Elinan kanssa niitä kannoimme ja pian suuresta osasta selvittiin! Samaisena päivänä päästiin myös harjoittelemaan iki-ihanaa ja mahtavaa LUUKKUA Babtista Minolan talon yläkerrassa! Vaikka luukkua olikin vaikea käyttää siitäkin selvittiin ja kaikki luukkukohtaukset meni fantsusti !
4 päivää ennen esityksiä menin vielä leikkaaman hiukset! Joanne Greenwood antoi Riina Sunilalle ohjeet ja menin leikaamaan hiukset….. Niistä tuli … KAMALAT ! Siis aivan kuten pitikin, joten suuret kiitokset Riinalle! Silti melkein itkin kun ne näin ! Järkyttävät brittihiukset sai Maisteri ja Aleksikin…. Ohjaajallakin oli samallaiset! vähän kasvaneet… se ei kuitenkaan auttanut, sillä hän näytti juuri siltä mitä britanialaisesta pojasta tuleekin mieleen… Joanne sanoikin: All british boys have that kind of hair :)! Takaisin läjäytin: To bad, that we are in finland :(!… Hiuksien kanssa olen jo oppinut elään, eivätkä ne niin kamalilta näytä sittenkään.
Nyt odotellaan seuraavaa esitystä ja odotellaan huomista esitystä ja Joannen huomisia jäähyväissaunomisia! Ian lähti jo sunnuntaina back to england ja vastalahjaksi enkusta saatiin Joannen mies Suomea ja esitystä katsomaan! Kaupanpäälisiksi saamme vielä YÖNÄYTÖKSEN perjantaille, josta tulee varmasti mahtava!
PS. Pahoittelee pahaa kirjoitusasua tällaila iltamyähään! – Väsynyt maisteri. Tulevaisuudessa tulen kirjoittelemaan lauseen blogeja pitkin päiviä meneviä, joten niitä odotellessa ;)!
Aihe: Blogi
Toinen esitys
31.7.2011
Heinäkuun 31. päivänä ihmiset alkoivat hiljakseen kokoontua Kannariin, kun esityksen alkuun oli aikaa pari tuntia. Pukuhuoneissa alkoi tuttu hyörinä, kun roolipukuja puettiin, hiuksia laitettiin ja vessan peilin edessä maikattiin ahkerasti.
Katsomo täyttyi taas ihmisistä, ei aivan ääriään myöten, kuten ensi-illassa, mutta ei paljon muutenkaan.
Esitys sujui upeasti, te muistitte ja osasitte kaiken, olitte upeita! Esitystä oli ihana katsoa, kun ei tarvinnut edes mielensä perukoilla huolehtia teistä. Osasin jo luottaa siihen, että te osaatte kyllä. :)
Ohjaaja ei ollut paikalla esityksessä, ehkä se vaikutti ainakin omaan tunnelmaani… Olo ei ollut yhtä riehakkaan onnellinen kuin ensi-illassa, vaikka kaipasinkin taas kipeästi läheisyyttänne… Vai oliko se riehakkuus vain ensi-illan huumaa? Kuka tietää.
Mutta esityksestä tunnelmani muutos ei ainakaan johtunut, sillä esitys todellakin oli upea! Vain loppukiitosriviä täytyy vielä hioa.
On ihana tehdä teatteria teidän kanssanne ja nähdä ilonne, surunne, esityksen muodostuminen ja hetket lavan takana. EN vaihtaisi teitä tai tätä Äkäpussi-kesää koskaan pois elämästäni! Toivottavasti… tekin ajattelette sen suuntaisia. :)
Olette ihania.
Juulia
Aihe: Blogi
Ensi-ilta!
29.7.2011
Vihdoin heinäkuun 29. päivä kääntyi iltaan. Valot sytytettiin lavan ylle, kaikki olivat valmiina ja ihmisiä alkoi virrata paikalle.
Katsomo täyttyi kokonaan ihmisistä ja puheensorinasta, joka päätyi, kun ensimmäiset vuorosanat kajahtivat ilmoille.
Esitys oli upea, te olitte upeita! Saitte ihmiset viihtymään ja nauramaan, olitte upeampia kuin koskaan! Muistitte ja osasitte kaiken, äänet kuuluivat, olitte ihania!
Nautin esityksestä ja unohdin huolehtia puolestanne. Kaikki meni niin hyvin ettei minun tarvinnut. Minua myös rauhoitti se, että istuin niin kaukana lavasta, niin keskellä ihmisiä ja niin kaukana plarista, ettei minulla todellakaan olisi ollut edes teoreettista mahdollisuutta antaa muistiapua. :) Onneksi, sillä muistiapu oli kielletty.
Upean esityksen loputtua aplodit jatkuivat ja jatkuivat. Ian, Joanne ja muitakin kukitettiin. Tunnelma oli upea.
Esityksen jälkeen kokoonnuimme ojentamaan kiitoksemme Ianille ja Joannelle. Tunsin itseni hirmuisen onnelliseksi ja energiseksi, hymyilin jatkuvasti ja halailin ihmisiä.
Kiitos, te kaikki – me kaikki – teitte tämän mahdolliseksi! Paljon lämpimiä halauksia teille jokaiselle; sinulle, sinulle, sinulle ja sinulle, joka luet tätä juuri nyt! :)
Kiitos, että olette olemassa ja juuri minun elämässäni, te kaikki. Olette hurjan tärkeitä minulle ja…
Olette ihania!
Aihe: Blogi
Hetkiä ennen ensi-iltaa
29.7.2011
Koko heinäkuun 29. päivä oli valmistautumista ensi-iltaan. Odotus väreili ilmassa sitä sakeampana, mitä lähemmäs iltaa kellon viisarit matelivat.
Päivällä Kannarissa oli ahkeria ihmisiä, joilla sattui olemaan aikaa, taittelemassa upeita käsiohjelmia puvun muotoon. Valmiit ohjelmat laitettiin pieneen matkalaukkuun. Aivan kuin joku olisi ollut lähdössä matkoille oikean paita-armeijan kanssa.
Hiljakseen näyttelijät ovat saapuneet Kannariin vaihtamaan roolivaatteita, laittamaan hiuksiaan, meikkaamaan ja henkisesti valmistautumaan esitykseen. Pukuhuoneissa on valmistautumassa ihmisiä, jotka näyttävät keskeneräisiltä sekoituksilta itseään ja roolihahmoaan.
Ensi-esityksen alkuun on aikaa puolitoista tuntia, näyttelijöitä saapuu paikalle koko ajan lisää.
Kaikki menee upeasti, olen varma siitä! Te osaatte ja muistatte kaiken.
Ehkä minunkin pitää mennä vaihtamaan roolipuku ylleni. Tunnin päästä kaiken pitää olla valmiina näyttämöllä ja pukuhuonekin alkaa jo täyttyä…
Odotus tiivistyy, tunnen kuinka se kuplii minussa. Aika matelee. Kaikki menee upeasti…
Olette ihania.
Aihe: Blogi
Kenraaliharjoitus
28.7.2011
Kokoonnimme heinäkuun 28. iltana Sarkia-näyttämölle kenraali-harjoitukseen.
Päivänsä moni ihana ihminen oli jo uhrannut esityksen hyväksi. Käsiohjelmankin oli joku suunnitellut ja ensimmäisen kappalen taitellut. Se on upea, kiitos!
Illalla kenraaliharjoituksessa jokaisella oli tietysti puvut päällä, meikit ja hiukset ojennuksessa, kukaan ei näkynyt väärissä kohdissa, eikä muistiapu enää saanut pitää plariaan tai auttaa.
Hyvä on, myönnän, ikävöin plariani ja jännitin puolestanne, vaikka tiesin sen turhaksi. Tai siis järkeni tiesi, mutta sydämeni ei uskkonut. Olin jatkuvasti valppaana ja muistelin seuraavia rivejänne mielessäni… Anteeksi turha huolehtiminen. ;)
Minun ei todellakaan olisi tarvinnut huolehtia, teitte upeaa työtä! Olitte ehkä mahtavampia kuin koskaan, äänet kuuluivat, ilmeet olivat upeita, wow!
Harjoitusten jälkeen olin jotenkin todella tunnekuohuissani. Olitte niin upeita, että minua itketti. Tunsin itseni pieneksi ja olisin halunnut käpertyä jokaisen vastaantulijan syliin itkemän ja nauramaan.
Huomenna on ensi-ilta, esitys menee loistavasti, te osaatte ja muistette kaiken, säteilette yleisön melkein tainnoksiin. :) Muistiapua ei tarvittu tänään, eikä tarvita huomenna tai muissakaan esityksissä.
Olette mahtavia, ihmiset lumoutuvat teistä! Luotan teihin; tiedän, että osaatte. Tai siis, että me osaamme. Me kaikki yhdessä, yhtenä Perheenä… Kaikki menee upeasti!
Olette ihania. Me kaikki olemme.
Aihe: Blogi
Viimeiset harjoitukset ennen kenraalia
27.7.2011
Heinäkuun 27. päivä kului enemmän ja vähemmän kokonaan Sarkia-näyttämöllä. Aamu ja päivä koostuivat lyhyistä harjoituksista, joissa hiottiin yksittäisiä kohtauksia, illalla kokoonnuimme kaikki läpimenoon.
Osansa lyhyistä harjoituksista saivat niin Maisteri, Vincentioiden kohtaaminen kuin myös taistelu räätälin tekemästä puvusta. Minusta nuo lyhyet harjoitukset olivat oikein vuuhtyisiä. Samoja asioita hiottiin uudelleen ja uudelleen ja muotoutuivat upeiksi.
Läpimenossa näyttelijöillä oli taas puvut yllään. Lisäksi kaikkien oli tänään pysyttävä näkymättömissä ollessaan lavan ulkopuolella, kuten esityksissäkin.
Itse läpimeno sujui… no jaa. Joten kuten. Ihmiset sekosivat sanoissaan, vuoropuhelut etenivät verkalleen, eikä kukaan olla parhaimmillaan. Älkää loukkaantuko, minusta se vain näytti siltä. :) Tietysti oli paljon hyvääkin, mutta jotenkin yleistunnelma oli minusta vaisu. Mutta eikö se mene aina viimeisissä harjoituksissa ennen kenraalia niin?
Itse esityksistä tulee kuitenkin upeat, olen varma siitä. Te osaatte ja muistatte kaiken, olette mahtavia ja säteilette! Minä olen se, joka pelkää teidänkin puolestanne turhaan jokaista teoreettisesti mahdollista (ja mahdotonta) katastrofia, teidän ei tarvitse huolehtia. Kaikki on teidän puolestanne valmiiksi pelätty, huolehdittu ja valvottu, olkaa rauhassa. ;)
Anteeksi, että huolehdin kaikesta, tiedän, ettei minun tarvitsisi. Kaikki menee kuitenkin loistavasti. Minä vain yritän kantaa kaiken harteillani, ihan kuin se muka onnistuisi…
Kun näette minut, tulkaa joskus halaamaan askeleeni kevyemmiksi. Se on osa harjoitusten ihanuutta; kaikki on niin fyysistä, ettei kukaan ihmettele tarvettani halata milloin ketäkin teistä. ;)
Olette ihania.
Aihe: Blogi
Voin vain kuvitella!
26.7.2011
Kokoonnuimme heinäkuun 26. pvnä läpimenoon Sarkia-näyttämölle. Lähes kaikki olivat paikalla, upeaa!
Ennen läpimenon alkua näyttelijät sonnustautuivat pukuihinsa, laittoivat hiuksensa ja tekivät tarvittavia ehostuksia kosmetiikalla. He olivat kuin suoraan esityksistä…
Lisäksi ohjaaja piti pienen harjoitelman, jossa näyttelijöiden oli mahdollisimman nopeasti reagoitava matkien ringin edellistä. Tällä ohjaaja halusi kertoa, että lavalla kaikkeen on reagoitava ja nopeasti. Sitähän me oikeastaan harjoittelemmekin jakaisissa harjoituksissa.
Itse läpimeno sujui minusta upeasti, muutamaa teknistä keskeytystä lukuun ottamatta. Ja tietysti kaikki myös näytti upealta. :)
Joku ahkera oli tehnyt upeaa lavastustyötä ja ripustanut lavan ylle ja matkalle katsomoon valoja. Voin vain kuvitella, kuinka upeilta ne näyttävät hämärässä illassa kaiken yllä…
Myös puvut ovat upeita. Te jotka olette ahkeroineet niiden kanssa, olette upeita ja ihania ihmisiä.
Tekin olette ihania ihmisiä, jotka olette jaksaneet opetella vuorosananne ja opetelleet koikkelehtimaan näyttämöllä. ;) Ja tekin olette ihania, jotka teette kaiken sen, mitä kukaan ei esityksessä ehkä edes havaitse, mutta mikä on välttämätöntä.
Te olette kaikki upeita ihmisiä. Olette minulle Perhe, harjoitukset ovat upeita ja kaipaan lähellenne. Yritetään vain muistaa ja opetella elämään kuin Perhe. Yhtenä rintamana samaan suuntaan kulkien, kaikki lopulta ihan yhtä pihalla tästä kaikesta… ;)
Tehdään se toistemme takia… ja ennen muuta kukin itsemme takia. Koska me kaikki tarvitsemme Perheen. Sellaisen, johon voi palata rikki menneenäkin ja itkuisena ja aivan millaisena muuna tahansa. Sellainen Perhe te olette minulle. Olette ihania.
Aihe: Blogi
Täällä taas!
25.7.2011
Kokoonnuimme 25. heinäkuuta Sarkia-näyttämölle ensin lyhyeen aamuharjoitukseen ja sitten iltaharjoituksiin. Paikalla oli lähes jokainen.
Aamuharjoituksissa hioimme 4.4-kohtausta ja mietimme, millainen hahmo ja luonne Maisteri todella on. Iltaharjoituksisa lavallaolijoilla oli puvut päällä ja läpimeno sekä sujui upeasti että näytti upealta. Muistiapua ei tarvittu kuin muutaman kerran.
Olitte todella upeita! Kaikki on muuttunut, muotoutunut ja mennyt eteenpäin hirmuisesti ollessani poissa. Puvut olivat upeita ja esitys näytti jo liki valmiilta.
Oli ihana palata luoksenne harjoitusten tohinaan. Tuntui kuin olisin ollut poissa vuosia, kokonaisen ikuisuuden, enkä vain puoltatoista viikkoa. Harjoitukset olivat minulle totuttelua uudestaan teihin, läheisyyteenne ja Äkäpussi-tekstiin.
On muuten pakko kertoa, että erityisesti Petruchion ja Katarinan kohtauksista muutama teki minuun todella suuren vaikutuksen… Syynä taisi olla se, että muutamassa kohtauksessa jo ymmärsin noita hahmoja, heidän motiivejaan, luonnettaan ja tunteitaan. Silti on vielä paljon käsitettävää. Noiden kohtausten lisäksi oli tietysti useita muitakin upeita kohtauksia, olette olleet hurjan ahkeria ja onnistuneet loistavasti!
Ja… Minulla on ollut ikävä teitä. Oikein todella ikävä. Teitä ja harjoituksia ja ehkä Äkäpussi-tekstiäkin, joka välillä ärsyttää minua aika suunnattoman paljon. ;)
Olette ihania.
Aihe: Blogi
“Suuri Ilta”
12.7.2011
Kokoonnimme Kannariin heinäkuun 12. iltana. Oli se odotettu, tai ainakin minun odottamani, Suuri Ilta. Tapasimme ohjaajan, ja hän näki ja kuuli meidät elävinä, eikä vain nauhalla.
Kävimme aluksi esittelyringin englanniksi, sitten nautimme nyyttikestipöydän antimista ja ohjaaja kertoi meille, mitä ajattelee projektistamme. Sitä seurasi aikatauluinfo ja tuotantopalaveri.
Huomenna alkavat harjoitukset, ja minä lähden riparille hypäten mukaan vasta 25. päivänä… Luovutin muistiavun plarin jo eteenpäin vietäväksi ja tajusin, kuinka alastomaksi tunnen oloni ilman sitä. Olen kuitenkin kuljettanut sitä mukanani keväästä asti. Minulla heräsi myös suojelunhalu plaria kohtaan, pitäkää se ehjänä, ajantasalla, puhtaana ja erityisesti tallessa! Voi plariani, ikävöin sitä jo nyt… :)
Itselläni oli haikea olo, vähän itkuinenkin. Aivan kuin olisin lähdössä jotenkin lopullisesti, vaikken ole. Tietysti olisin mieluiten harjoituksissa alusta asti, näkemässä miten kaikki muotoutuu, mutta…
Mutta te osaatte, ihan itsekin. Harjoitukset menevät upeasti, päivät ovat aurinkoisia, mutta eivät liian kuumia ja kun seuraavan kerran tulen harjoituksiin, häikäistyn siitä, kuinka hyvin kaikki jo sujuu…
Joku sanoi päivien kuluvan nopeasti, huomaamattani, mutta epäilen vahvasti ikävöiväni teitä. Kirjoittakaa joku muu blogia tällä välin, etten ole aivan pihalla tullessani harjoituksiin. Lupaan ajatella teitä usein!
Ja sinä, joka luet tätä juuri nyt: Kun sinulla sattuu olemaan aikaa, kun harjoitukset menevät erityisen hyvin tai huonosti tai kun jotain, kerro kaikille, että minä rakastan teitä. Kerro se vain. Kyllä te kaikki tiedätte, mitä minä sillä tarkoitan. :)
Olette ihania.
Teidän “remembering helper”.
Aihe: Blogi
Petruchion ja Katarinan käsittämistä
11.7.2011
Kokoonnimme heinäkuun 11. Kannariin kuuntelemaan Emilia Karjulan luentoa Petruchion ja Katarinan käsittämisestä. Hän kertoi meille siitä, miten Shakespearea on tulkittu ja miten ihmiset hänen aikanaan käsittivät itsensä, avioliiton, sukupuolensa ja millaisia olivat ihanneihmiset.
Luulen luennon auttavan erityisesti teitä, jotka esityksissä olette lavalla, käsittämään itsenne, reaktionne ja sen, miksi sanotte mitäkin ja miten. Ja totta kai se auttaa jokaista muutakin, ainakin ymmärtämään, mistä Äkäpussissa lopulta on kyse.
Luennon loputtua puhuimme vielä huomisesta, siis Suuresta Illasta, jolloin tapaamme ohjaajan ja toisaalta hän meidät. Tarkoitus on pitää nyytti kestit, joihin jokainen toisi jotakin. Mahdollisuuksien mukaan suomalaista.
Lisäksi meille sanottiin viisaasti, ettei tärkeintä Ianin kanssa kommunikoidessa ole täydellisyys, vaan kommunikointi. Hän ei ymmärrä meitä sanaakaan, joten jokainen sana, jonka me ymmärrämme, on hänelle avuksi ja askel hänen ja meidän välillämme lähemmäksi.
Mutta kaikki menee upeasti, Ian ihastuu meihin ja esityksistä tulee upeita… Olen varma siitä. Olette ihania.
Aihe: Blogi
Koominen teksti on joskus liikaa
30.6.2011
Kokoonnimme kesäkuun 29. pvnä Sarkia-näyttämölle Äkäpussin lukuharjoituksiin. Ilma oli aurinkoinen, lämmin ja upea, ja paikalla oli todella moni. Luimme tekstiä läpi aloittaen aivan alusta ja kulkien sen läpi, muutamaa hypähdystä lukuun ottamatta, loppuun asti.
Olitte upeita! Moni osasi jo ainakin osan vuorosanoistaan ulkoa, wow! Olin harjoitusten jälkeen äärettömän onnellinen, väsynytkin, koska minun piti muistiapuna seurata paitsi tekstiä, myös teidän mielenliikkeitänne.
Silti on ihanaa olla muistiapunne ja nähdä, kuinka äkkiä muistattekin tekstistä pitkiä pätkiä! :) Katseenne on ihana, kun näen siitä, että nyt, nyt muistat!
Älkää olko minulle vihaisia, vaikka minua alkaa välillä naurattaa kanssanne! En naura teille, ettekä te tee mitään väärin, vaan teidän tulkintanne Äkäpussista on upea! Koominen teksti yhdessä äänenpainojenne ja ilmeidenne kanssa on joskus liikaa, voin kuvitella teidät lavalle puvuissanne ja nauran tälle upealle mielikuvalleni. Niin, voisi kai sanoa, että nauran, koska teette niin upeaa komediaa. Anteeksi!
Nämä olivat siis viimeiset harjoitukset ennen ohjaajan tuloa… Jännittävää.
Mutta te olette upeita, kaikki menee loistavasti ja esityksistä tulee mahtavia, kuten mainoksista jo tuli. :)
Olette ihania!
Aihe: Blogi
Viidennen näytöksen harjoitukset
2.6.2011
Kokoonuimme helatorstai-iltana, 2. kesäkuuta, Kannariin viidennen näytöksen lukuharjoituksiin. Mukana oli taas lähes jokainen, jonka puherooli paikallaoloa vaati.
Viides näytös käsittää kaksi kohtausta, joista ensimmäisen menimme läpi ollen nukketeatterin nukkeja, seuraavaksi hyvin arvokkaina 1920-luvun tyyliin ja vielä saippuaoopperana. Toinen kohtaus taas tipui istuvaksi näytännöksi ja lauluksi.
Olitte upeita! En ole pitkiin aikoihin nauranut niin paljoa! Olitte upean koomisia, en voinut olla nauramatta – en muuten teille vaan teidän kanssanne! Ihan vain, että varmasti tiedätte. ;)
Näiden läpilukujen jälkeen puolet meistä istui tuoleille piiriin, puolet meni seisomaan heidän taakseen. Jokainen hieroi vuorollaan jokaista istuvaa ja sitten “piirit” vaihtoivat paikkaansa. Näin jokainen tuli hierotuksi. Piirimme tarkoituksena oli siirtää hieronnan mukana toiseen ihmiseen lämpöä, hyväksyntää ja positiivisia ajatuksia.
Se toimi. Oli ihanaa olla lähellänne ja tulla kosketetuksi… Tuntuu, että ihmiset yleensä pysyvät kovin kaukana toisistaan. Minä ainakin pidän läheisyydestä.
Lopuksi teimme uuden piirin ja sanoimme asioita, joita oli pakko sanoa. Kuten sen, että ruohonleikkuu päältäajettavalla ruohonleikkurilla ja hierontapiiri ovat parasta maailmassa. Tai sen, että jos minulla olisi tarpeeksi pitkät kädet, halaisin teitä kaikkia kerralla… tai ehkä halaankin teitä vielä joskus yksitellen, kuka tietää.
Joka tapauksessa, harjoitukset olivat upeat.
Olette ihania.
Aihe: Blogi
Harjoittelussa näytöksistä kolmas ja neljäs
31.5.2011
Kokoonnuimme Sarkia-näyttämölle toukokuun viimeisenä iltana kolmannen ja neljännen näytöksen lukuharjoituksiin. Paikalla oli suurin osa puheroolin saaneista liittyen kyseisiin näytöksiin.
Harjoitukset alkoivat pikku kommelluksella. Osa meistä oli kokoontunut Kannariin ja ihmetteli, missä muut viipyvät. Osa taas oli tullut Sarkia-näyttämölle ja ihmetteli, miten heitä oli niin vähän. Selviydyimme vihdoin samaan paikkaan ja harjoitukset pääsivät alkamaan. :)
Luimme nuo näytökset läpi ja kävimme ne myös hiljaisena pantomiimina miettien henkilöiden tekemisiä, niiden syitä ja seurauksia.
Hyttyset kiusasivat meitä, mutta kaikki meni upeasti. Te olette upeita.
Teidän kanssanne on upea tehdä Äkäpussia, uskokaa pois! Olette minulle kuin perhe… Korjaan: Olette minulle Perhe. :)
Olette ihania.
Juulia
Aihe: Blogi
Harjoittelussa ensimmäinen ja toinen näytös
27.5.2011
Kokoonnuimme Kannariin perjantaina 27. toukokuuta lukemaan läpi ensimmäistä ja toista näytöstä Äkäpussista. Mukana oli liki jokainen, jolla on noissa näytöksissä rooli.
Nämä olivat harjoituksista ensimmäiset, joissa yritimme, onnistuuko mikään ollenkaan ilman plaria… Lukemisen lisäksi siis harjoittelimme pienissä ryhmissä joitakin keskustelun pätkiä Äkäpusista ja esitimme ne sitten muille.
Te olitte upeita! Monet mutisivat, etteivät osaa mitään ja sitten osasivat listan puheenvuorojaan tai pitkän pätkän monologia… Ei sillä ole väliä, mitä muistatte, jotakin kuitenkin on ainakin juonesta jo mielessänne. :)
Täytyy myöntää, ettei teksti tunnu enää yhtään niin sekavalta kuin vielä jokunen kuukausi sitten. Nyt tiedän jo, ainakin useimmiten ja suunnilleen, kuka kukin on, milloin ollaan valepuvussa ja milloin tosissaan ja ketä valepuvulla ollaan hämäämässä.
Mutta tosiaankin, teillä on hyvä muisti. Ei mene kuin hetki ja osaatte vuorosananne vaikka unissanne! Olen varma siitä.
Esityksistä tulee upeita.
Olette ihania.
Juulia
Aihe: Blogi
Videolla!
22.5.2011
Kokoonnuimme Kannariin sunnuntaina toukokuun 22:na. Mukana oli lähes koko porukka, hyvä niin. Oli tärkeä päivä.
Harjoitukset eivät olleet kuin mitkä tahansa muut, vaan luimme koko Äkäpussi-tekstin videolle ohjaajaa varten. Olitte upeita!
Mitähän ohjaajaa miettii sitä katsoessaan? Hän kuulee toivottavasti itselleen tutun tekstin aivan vieraalla kielellä ja ehkä hänelle alkaa muodostua kuva siitä, kuka kukin on näytelmässä.
Kun hän kesällä tulee, tuntuukohan hänestä kuin hän saapuisi kotiin, kuten minusta aina tuntuu tullessani harjoituksiin? Kiintyyköhän hän meihin ja muisteleeko kotiin palattuaan? Tuleeko hänelle mieleen joskus palata?
Näitä miettiessä. Ja taas toitotan ääniharjoitusten perään, vaikka teillä kaikilla onkin järkeä päässänne… :) Silti. Tiedän kyllä, että itsekin osaisitte, pärjäisitte ja muistaisitte. Muistutan kuitenkin.
Ja olkaa onnellisia, nyt teillä on hyvä syy laulaa suihkussa! Itse ainakin tekisin niin, jos minun kesällä pitäisi mennä koikkelehtimaan lavalle. Ja tekisin kyllä niin muutenkin, pidän pesuhuoneen kaikumisesta, mutta kaikki kuuluu wc:hen vesiputkien kautta… ;)
Olette ihania.
Juulia
Aihe: Blogi
Kun tuuli ryösti sanoja
21.5.2011
Lauantaina 21. toukokuuta pidimme lukuharjoitukset Sarkia-näyttämöllä. Itsensä oli huolehtinut paikalle iso osa porukasta.
Koko harjoitusten ajan puiden lehdet kohisivat uskomattomalla äänellä, tuuli riepotteli sanoja miten tahtoi ja taisipa yksi junakin aivan kiusallaan kulkea ohi… Meteli oli siis aivan hirveä ja hyvä kun teidän ääntänne kuuli edes etupenkkin.
Metelin lisäksi tuuli aiheutti hyvin kylmät oltavat. Itse kukin hytisi liian ohuessa takissaan ja saimme kuulla Shakespearen säkeitä hemaisevien, violettien viittojen suojista. Näytti muuten upealta, kun se samainen viitta hulmusi tuulessa näyttelijän kiirehtiessä lavalle lukemaan osuuttaan!
Vielä tänään jokainen luki vuorosanansa plarista… Kahden kuukauden päästä on miltei ensi-ilta! Enää vaivaiset kaksi kuukautta.
Joten muistakaa harjoittaa ääntänne! Ja seuraaviin harjoituksiin pukeutukaapa lämpimästi; älkää palelko, kuten minä palelin.
Yhtä kaikki, näytitte upealta lavalla. Se kaikki tila on teidän, te saatte sen elämään. Esityksistä tulee upeat.
Olette ihania.
Juulia
Aihe: Blogi
Tuulisena perjantaina
20.5.2011
Kokoonnuimme tuulisena perjantaina 13. toukokuuta Sarkia-näyttämölle. Taivaan yli liikkui pilviä, ilma oli viileä ja pelkäsimme, että alkaisi sataa. Ei alkanut.
Meitä ei ollut paikalla kovin montaa, mutta luimme Äkäpussi-tekstin silti lävitse. Hypimme pysyäksemme lämpiminä ja osa sanoistamme oli hukkua tuuleen. Silti meillä oli hauskaa…
Minun käy teitä melkein sääliksi. Esityksestä tulee upea, te osaatte jokaisen vuorosananne, ohjaaja on taitava eikä kuiskaajaa tarvita. Mutta jos kesäsade yllättäisi, äänenne joutuisi koetukselle.. Voi raasuja.
Joten harjoittakaa sitä ääntänne kunnolla! Että takarivikin kuulisi ja ymmärtäisi, mille eturivi nauraa… :)
Tietysti minua melkein säälittää sekin, että juuri, kun tekstiin ehtii kunnolla rakastua – ja vihastua – esitykset jo loppuvat. Mutta ehkä sen kuuluu mennä niin, rakastumme lopulta siihen, mitä aluksi vihasimme; huudamme, kun joudumme luopumaan siitä, mikä ei kuulunut unelmiimme.
Kesään on enää pieni pyrähdys, samoin seuraaviin harjoituksiin. :) Outoa, päivät ovat kuukausia pidempiä… Vai tuntuuko minusta vain siltä..?
Olette ihania.
Juulia
Aihe: Blogi
Liikeharjoittelua
5.5.2011
Toukokuun 5. pvnä kokoonnuimme taas Tanssistudiolle. Paikalle meitä selvisi kuusi.
Ohjelmassa oli taas liikeharjoittelua Äkäpussiin liittyen ja harjoitukset olivat ihanat. Liikeharjoittelu tarkoitti sitä, että harjoitukset koostuivat kokonaa alkulämmittelystä, pienistä harjoitelmista ja loppuvenyttelystä.
Harjoitelmien ideana oli, että kuljimme musiikin mukana tilassa etsien omaa tapaamme liikkua. Musiikin tauotessa menimme kahden, kolmen tai viiden hengen ryhmiin ja ryhdyimme improvisoimaan määrätystä teemasta. Kosinta, hääjuhla, rääväsuu, kesyttäminen ja sulokkuus pääsivät kukin vuorollaan teemaksi. Tämän harjoitelman jälkeen jakauduimme kahteen ryhmään, joissa teimme lyhyet esitykset käytetyistä teemoista.
Lopuksi, nähtyämme kummankin esityksen, teimme uudet, pienet esitykset jättäen jotakin omastamme ja liittäen mukaan jotakin toisen ryhmän esityksestä.
Olette upeita, on ihana tulla harjoituksiin, huutaa harjoitelmissa koko äänellään ja lähteä hirmuisen väsyneenä…
Kyllä, minä ainakin odotan jo seuraavia liike- ja lukuharjoituksia. :)
Olette ihania.
Aihe: Blogi
Oi, petos, nimeni on nainen!
25.4.2011
Kokoonnuimme Kannariin huhtikuun 25. pvnä lukemaan läpi Äkäpussitekstiä. Paikalla oli paljon ihmisiä ja niiden, jotka puuttuivat, osuus paikattiin.
Teimme aluksi muutamia äänenkäyttöön liittyviä harjoitelmia sekä erään, jossa kukin haki omaa tapaansa kävellä ja Kaarinan huutaessa “liima” tuli hakeutua muutaman ihmisen ryppäisiin, joissa pysyttiin kiinni toisissaan liikkeen loppumatta.
Läpiluku tapahtui taas “näyttämöllä”, jolta ihmiset lukivat osansa eläytyen ja lähelle toisiaan ahdettuina. Ne, jotka eivät olleet lukuvuorossa, muodostivat katsomon.
Läpiluku meni mielestäni ihan hyvin, vaikka tietysti ihania, pikku kömmähdyksiäkin kuultiin…: – Nyt ne kaikki vaipuvat unhon yöhön ja minä menen tyhmänä hautaasi! – Olin kerran tyttö, joka… (erään pojan sanomana)
Ihmiset pystyivät nauramaan kömmähdyksille, se parantaa ilmapiiriä ja lujittaa meitä läheisemmiksi, luulen. Ei tarvitse pelätä epäonnistuvansa, kun sitä ei oteta haudan vakavasti.
Harjoitukset sujuivat hyvin, mutta olin aistivinani, etteivät ne kuitenkaan olleet yhtä riehakkaan energiset kuin edelliset lukuharjoitukset… Ehkä se oli kevätväsymystä, en tiedä. Tai ehkä kuvittelin niin, koska oma kurkkuni oli hiukan kipeä…? ;)
Opetelkaa vuorosananne, teette esityksistä varmasti upeita… Ja eläkää, olkaa onnellisia, olkaa Perhe. Minulle ja toisillenne.
Onneksi minulla on teidät. :)
Olette ihania.
Juulia
Aihe: Blogi
Tanssistudiota etsimässä
21.4.2011
Huhtikuun 21. pvnä harhailimme Tanssistudiolle, entisen Apajan alakertaan. Paikalle meitä päätyi kymmenen… Ja tiedoksi niille, jotka eivät koskaan päässeet perille: Tanssistudion ovi on rakennuksen takana, NeonSportin takaovesta oikealle ja sen melko kärsineen näköisen oven takaa portaat alas.
Ohjelmassa oli “liikeharjoittelua”, mikä käytännössä tarkoitti alkulämmittelyä, fyysisiä harjoitelmia ja tunteiden purkua loppupiirissä.
Harjoitelmissa haettiin tunteita ja tunnelmia Äkäpussi-näytelmään liittyen. Ensin kosintaa, sitten vihaa. Ensin kukin yksin, sitten pienissä ryhmissä. Lopuksi teimme ryhmissä hieman pidemmän pätkän, joka alkoi äkäisestä kohtaamisesta ja eteni kosinnan kautta kesytykseen.
Loppupiiri oli täynnä väsynyttä, mutta onnellista porukkaa. Kasvot punoittivat, olo oli hengästynyt ja raukea.
Hämmästyn jokaisissa harjoituksissa uudelleen teatterin tekemisen fyysisyyttä. Olen tottunut vain kirjoittamaan ja teatteriharjoitusten fyysisyys on kuin huumetta.
On ihana päästä lähelle ihmisisä, elää kehollaan, eikä vain sanoilla. Olen joku toinen, jotakin vierasta itsessäni. Elän jonkun toisen puolesta, ja kaikki muut ympärilläni myös…
Se on huumaava tunne, jotakin todella upeaa!
Kotona käperryin kirjoittamaan tämän kaiken kokemani blogiin. Hirmuisen väsyneenä ja hirmuisen onnellisena.
Olette ihania.
Aihe: Blogi
Eräät luku- ja eläytymisharjoitukset
15.4.2011
Kokoonnuimme perjantaina 15. pvnä huhtikuuta Äkäpussin lukuharjoituksiin Kannariin. Väkeä ei ollut kovin paljoa, mutta tunnelma oli korkealla.
Aluksi teimme muutamia harjoitelmia:
Ensimmäiseksi menimme selällemme lattialle. Vokaaleita käyttäen pidimme ääntä ja kohdistimme sitä eripuolille huonetta. Kokeilimme Kehollamme, paljonko saamme eriasennoissa lattiaa koskettavaa pinta-alaa.
Seuraavaksi otimme itsellemme parin. Toinen liikkui ympäriinsä tilassa niin, että katsekontakti pariin säilyi. Toinen pysyi paikoillaan ja kohdensi äänensä, joka taas koostui vokaaleista, parilleen.
Viimeisessä harjoitelmassa menimme suureen piiriin, laitoimme silmämme kiinni ja ryhdyimme pitämään taas jotakin haluamaamme vokaaliääntä. Kävelimme hitaasti kohti piirin keskustaa ja jäimme siihen, ääntä pitäen ja lähelle toisiamme. Ikuisuudelta tuntuvan ajan seisoimme niin, sitten peruutimme takaisin omalle paikallemme, lopetimme äänen ja avasimme silmämme.
Kuvittelin, että harjoitelma olisi tuntunut jotenkin epämiellyttävältä, mutta minut valtasikin suuri yhteenkuuluvuuden ja hyväksytyksitulemisen tunne. Te olette minun Perheeni. :)
Sitten alkoi itse tekstin lukeminen. Tällä kertaa emme vain tylsästi lukeneet tekstiä kukin vuorollamme, vaan vuorossa olevat henkilöt menivät “lavalle”, eläytyivät, puhuivat koko kehollaan. Ihmiset vapautuivat, antoivat koskettaa lavalla ja koskettivat itse.
Se oli jotakin todella upeaa, huusin, käytin ääntäni, eläydyin. Luin nimittäin jonkun sellaisen osuuden, joka itse ei ollut päässyt paikalle. Harjoitusten lopuksi ääneni oli käheä, minun oli kuuma ja olin onnellinen. Tunnelma oli aivan mahtava!
Lisäksi… Ohjaaja on varmistunut! Nuori brittimies, Ian Nicholson, jolla on kokemusta monenlaisesta eri teatterista. Nyt meillä on ohjaaja. Tästä tulee upea esitys!
Kiitos, että olette minulle Perhe. :)
Olette ihania.
Aihe: Blogi
Kummia agressioita
8.4.2011
Huhtikuun 8. pvnä kokoonnuimme taas Kannariin Äkäpussin harjoituksiin. Meitä oli paikalla huimat kahdeksan. :)
Luimme tekstin läpi kertaalleen ja purimme sitten sen herättämiä tunteita.
Itsessäni koko Äkäpussi-teksti herättää jotakin kummia agressioita. Tahtoisin nähdä Katarinan mäiskivän Petruchiota paistinpannulla ja pudottavan hänet polvilleen lavalta ivallisesti hymyillen.
Saan tekstistä hirmuisesti energiaa, toisaalta se suututtaa minua. En ymmärrä, kuinka sanoilla voi olla niin suuri voima.
Ehkä se johtuu Katarinan alistetusta asemasta, Petruchion vallasta häneen tai siitä, ehkä siitä, että ymmärrän ja ihailen näytelmän naisista eniten juuri Katarinaa ja näytelmässä hän kuitenkin tuntuu olevan se “paha” henkilö…
Yhtä kaikki, viimeviikolla kukin sai tietää oman roolinsa. Vuorosanojen opettelu ja omaan henkilöön tutustuminen voi alkaa!
Esityksiin on aikaa kolmisen kuukautta aikaa. Ohjaajan paikka on vielä hiukan avoinna, mutta älkää huoliko, esityksistä tulee upeita! Te teette niistä upeita.
Olette ihania.
Aihe: Blogi
Alussa oli…
31.3.2011
Sali ja tyhjiä tuoleja.
Torstaina 17. maaliskuuta tulin Kiikan Kannariin hiukan epätietoisena siitä, olinko oikeassa paikassa ja mistä ovesta minun kuului mennä sisään. Sisällä minua odotti hiukan hämmentävä näky: sali täynnä tyhjiä tuoleja ja jokaisen edessä paperilla nimi. Olin saapunut Shakespearen Kuinka äkäpussi kesytetään -näytelmän ensimmäisiin harjoituksiin.
Pikkuhiljaa väkeä saapui paikalle ja alkoi Äkäpussin ensimmäinen lukuharjoitus. Kenelläkään ei ollut vielä omaa roolia, vaan puheroolit vaihtuivat jatkuvasti.
Shakespearen kieli sai meidät välillä nauramaan hyvästä suomennoksesta huolimatta. Tunnelma oli lämmin ja välittävä.
Harjoitusten loppupuolella saimme yllätykseksemme kuulla, ettei suunniteltu ohjaaja pääsekään paikalle, vaan ohjaajan paikka on vielä hieman auki. Ohjaaja kyllä saadaan, olkaa huoletta! Mutta itse kukin saa kuulla roolinsa vasta hieman myöhemmin, ehkä ensiviikolla.
Tietysti monet pettyivät, kun rooleja ei vielä tänään jaettu – varsinkin, kun Kaarinalla oli jo alustava näkemys siitä, kuka mihinkin rooliin sopisi. Mutta edes alustavaa näkemystä ei tihkunut kenenkään korviin ja jokaisen innokkaan on vain jaksettava odottaa.
Ensi-torstaina on seuraavat harjoitukset, ehkä silloin jo itse kukin saa roolinsa. Siihen asti!
Olette ihania.
Aihe: Blogi