Viimeisistä(kö) harjoituksista
26.11.2009
Kokoonnuimme marraskuun 25. pvnä Aittalahteen näyttelijäntyöharjoituksiin. Historiansa viimeisiin harjoituksiin… Mukana oli siksi jokainen paikalle kykenevä murroslainen.
Myönnetään, ensin keskittymiseni oli vähän niin ja näin, ajatukset puolen valovuoden päässä. Mutta ennen läpimenon puoliväliä te veditte minut - en voi sanoa, että maanpinnalle, mutta Tänne.
Läpimeno oli aivan ihana, vaikka emme ehtineet loppuun asti. Kanelipulla-kohtaus on upea!! Teistä ei koskaan voi olla varma :)
Kun rakastaa jotakin oikein kovasti, tekee suloisen typeriä asioita. Sanoinko minä teille todella: “Moikka ja sivuhuomautuksena, että rakastan teitä”? Joo, minä tärisin sen jälkeen. Olin kevyt ja onnellinen ja… hyvällä tavalla tyhjä.
Otetaan Murroksesta irti enemmän, kuin kukaan muu ikinä!
Te olette todellakin aivan ihania, minulle kuin perhe. En todellakaan tiedä, kuinka selviän Murroksen jälkeen.
Minä rakastan teitä!
Juulia
Yksi kommentti
Oikea käsikirjoittaja välittää syntyvästä esityksestä koko olemuksellaan. Teatteri on hetken taidetta - osat säilyvät, kuten käsikirjoitus, puvut, kuvat, tallenteet, mutta Hetki menee. Vuosikymmenien kokemuksella tiedän, että aina tulee uusi Hetki.
Vaikka Valpuri prosessina päättyy, tulee toisia. Ja yhdessä koettu elää aina niissä, jotka osaavat nähdä sydämellään.
Kaarina Karjula | Perjantaina 27.11.2009, kello 12.53