Murroksen tunnelmia
30.11.2009
Marraskuun 29. pvän vietimme Murroksessa.
Aamupäivällä katsoimme esityksen Seitsemän veljestä:
Esitys oli hauska ja hienosti toteutettu versio suoraan Aleksis Kiven tekstistä. Itse kukin nauroi välillä esitykselle.
Sitten alkoi Valpurin viimeinen harjoitus. Lava oli pienempi, kuin koskaan; kaikki lavasteet eivät mahtuneet lavalle ja väkijoukko näytti liian suurelta. Siksi osa kohtauksista tehtiinkin lavan edessä, ilman suuria harjoitteluja tietysti.
Itse esitys oli minusta aivan mahtava, varsinkin Vallesmanni ylitti kaikki rajansa! Te olitte ihania!
Raadin arvostelu oli typerä, eivätkä he ajatelleet meitä muuta kuin teatteriryhmänä. Arvostelu oli kamala…
Minä itkin, itkin vaikka kuinka paljon, kun roudasimme lavasteita ja linja-autossakin. Ja itken koko ajan herkästi. Sitähän itkee, koska rakastaa. Mutta te olette minulle perhe, en tiedä millaista elämä olisi ilman teitä. Minä rakastan teitä enemmän kuin osaan kertoa tai sanoa. Te olette ehkä enemmän, kuin perhe voi olla minulle ikinä. En osaa koskaan sanoa teille mitään tarpeeksi kaunista… Ei niitä sanoja ole, eikä niitä tarvittaisikaan.
Minä rakastan teitä!
Juulia
Yksi kommentti
Minulle tuli kylmät väreet ilosta, kun luin nämä Juulian kommentit. Minullakin tulee ikävä teitä kaikkia, vaikka luulen, että näemme ennemmin kuin arvataankaan taas uusissa kujeissa!
Kanerva
Kanerva | Tiistaina 01.12.2009, kello 23.56