En voi uskoa, että nyt Valpuri-projekti on takana. Tässäkö tämä nyt sitten oli? Tämän perusteella minun ei KOSKAAN pidä rakastua keneenkään, sillä kuinka kukaan kestäisi tätä minun takertumistani. :)

Joku viisas sanoisi, että pitää unohtaa ja mennä eteen päin ja sillä tavalla, mutta koska minä tekisin kuten joku muu tekisi… Siksi aion lopettaa tämän mitä luultavimmin viimeisen Valpuri-blogitekstini ikinä sillä tavoin kuten lupasin.

Ja uskokaa vain ihan huviksenne, että se lopetus on kaikki mitä tunnen nyt ja, että varmasti itken vielä teidän jokaisen takia. Te tulette aina olemaan minulle toinen, ei kun ensimmäinen, Perhe. Olen valtavan onnellinen, että tulitte jokainen elämääni! Ja niin kuin joskus kirjoitin;  sitä itkee, koska rakastaa. Koko sillä sydämensä puolikkaalla, jolle joskus löytyy joltakin se toinen puoli…?

Te olitte aivan mahtavia Valpuri-proggiksessa, ja olette varmasti sen jälkeenkin. Minä luotan teihin, te pääsette elämässänne vielä pitkälle, ihan varmasti. Ja nyt se hieno lopetus, ennen kuin minä itken uudelleen tai saan mieleeni, että minun pitäisi henkisesti irrottautua teistä. :)

Minä rakastan teitä, nyt, aina, huomenna ja ikuisesti!

Juulia

Aamupäivällä katsoimme esityksen Seitsemän veljestä:

Esitys oli hauska ja hienosti toteutettu versio suoraan Aleksis Kiven tekstistä. Itse kukin nauroi välillä esitykselle.

Sitten alkoi Valpurin viimeinen harjoitus. Lava oli pienempi, kuin koskaan; kaikki lavasteet eivät mahtuneet lavalle ja väkijoukko näytti liian suurelta. Siksi osa kohtauksista tehtiinkin lavan edessä, ilman suuria harjoitteluja tietysti.

Itse esitys oli minusta aivan mahtava, varsinkin Vallesmanni ylitti kaikki rajansa! Te olitte ihania!

Raadin arvostelu oli typerä, eivätkä he ajatelleet meitä muuta kuin teatteriryhmänä. Arvostelu oli kamala…

Minä itkin, itkin vaikka kuinka paljon, kun roudasimme lavasteita ja linja-autossakin. Ja itken koko ajan herkästi. Sitähän itkee, koska rakastaa. Mutta te olette minulle perhe, en tiedä millaista elämä olisi ilman teitä. Minä rakastan teitä enemmän kuin osaan kertoa tai sanoa. Te olette ehkä enemmän, kuin perhe voi olla minulle ikinä. En osaa koskaan sanoa teille mitään tarpeeksi kaunista… Ei niitä sanoja ole, eikä niitä tarvittaisikaan.

Minä rakastan teitä!

Juulia

Ensiksi: Pojan tarina

Lausuntakuoron yllättävä esitys suurpiirteisesti pojan elämästä sekoittaen monia eri tyylejä hauskasti.

Toiseksi: Himo kiusata

Joidenkin mielestä ahdistava, mutta minusta kanavia avaava esitys kiusaamisesta; siitä, kuinka jokainen on kiusaaja ja kiusattu. Esityksen toteutus oli upea, mutta sen loputtua lähdin sieltä sydän hakaten ja silmät kosteina.

Illalla oli Murrokseen osallistuneiden yksityiset “bileet”, lähes kaikki joka esityksestä olivat mukana. Venla, Ida ja sinipiikojen näyttelijät esittivät siellä yhden laulun Valpurista. Minä laitoin muut tanssimaan jenkkaa ja valssia.

Minulla oli ainakin ihanaa; toivon, että itse kullakin oli!

Minä rakastan teitä!

Juulia

Myönnetään, ensin keskittymiseni oli vähän niin ja näin, ajatukset puolen valovuoden päässä. Mutta ennen läpimenon puoliväliä te veditte minut - en voi sanoa, että maanpinnalle, mutta Tänne.

Läpimeno oli aivan ihana, vaikka emme ehtineet loppuun asti. Kanelipulla-kohtaus on upea!! Teistä ei koskaan voi olla varma :)

Kun rakastaa jotakin oikein kovasti, tekee suloisen typeriä asioita. Sanoinko minä teille todella: “Moikka ja sivuhuomautuksena, että rakastan teitä”? Joo, minä tärisin sen jälkeen. Olin kevyt ja onnellinen ja… hyvällä tavalla tyhjä.

Otetaan Murroksesta irti enemmän, kuin kukaan muu ikinä!

Te olette todellakin aivan ihania, minulle kuin perhe. En todellakaan tiedä, kuinka selviän Murroksen jälkeen.

Minä rakastan teitä!

Juulia

Murroksen esityksestä lapset ja osa sinipiioista on jätetty pois ja pari muutos muutosta siitä tietenkin seuraa. Mutta hyvin tämä harjoitus etenee; ilman lavasteita ja osaksi paikkaajanäyttelijöillä. Ihanan läpimenon jälkeen toimittajat piirittivät meitä - tottakai!

Murros on ensi viikolla, viimeinen esitys. Huomaan odottavani Murrosta, mutta jotenkin murtuneesti. Ollaan perhe Murroksen jälkeisenäkin aamuna! Vaikka luulen, että murrun Murroksen esityksen jälkeen…

Mutta tehdään Murroksen esityksestä parempi kuin kaikki muut esitykset yhteensä! Minä tiedän, että te pystytte ja jaksatte ja osaatte tehdä kaiken, te olette mahtavia! Tehkää kaikkenne ja enemmän, vaikka vain minun takiani. Minä rakastan teitä!

Juulia

Teimme kaikenlaisia harjoitelmia roolinrakennuksesta luottamukseen ja Valpurin uuden loppukohtauksen ideoinnista murhaajan etsintään näytellen. Jos sanon suoraan, oli minun helppo luottaa teihin, siinä juna-harjoituksessa. Ja aina muulloinkin.

Kuten arvata saattaa, voi Murroksen esityksestä tulla hyvinkin erilainen kuin muista, kun sinipiikoja on vähemmän ja lapset puuttuvat esityksestä… Mutta tehdään siitä paras esitys ikinä!

Te olette minulle enemmän kuin ikinä pystyn sanomaan… Mutta kuinka te olette elämänne roolin valinneet? Oletko itse oman elämäsi Valpuri, Kerttu, Esivalta, kuka?

Itse toivon, että voisin olla elämässäni Arkkiveisaaja; ihminen, joka uskaltaisi kulkea vastavirtaan ja suojata… Sitä minkä sydämessään tietää olevan oikein.

Oletko valinnut puolesi? Astutaan aamulla pois rivestä - otetaan pitkä askel aamunkoittoon.

Minä rakastan teitä.

Juulia

Kun itse esitys alkoi ja pääsimme jännittyneinä pukuhuoneista, meni esitys aivan upeasti! ja todella tarkoitan nyt UPEASTI!

Kerran kuiskasin; luulen, että tarkoituksella, mutta silloinkaan esitys ei päättynyt seinään. :) Tellervon poltto sujui upeasti! Ja, en minä teille moitittavaa keksi esityksestä.

Nyt vielä pinnistämme Murroksen ja sitten… Niin, mitä sitten? Ei minun tajuntaani mahdu, että tämä on pian ohi! Ei voi olla. Te olette minulle niin paljon enemmän kuin perhe. Miten voisin selittää sen? Tai mikä vielä ehkä tärkeämpää: Tarvitseeko minun selittää sitä? Kyllä te tiedätte mitä tarkoitan, varsinkin… jos satun itkemään Murroksen esityksessä…

Vihdoin olo on perheellinen, vähän kuin olisi ymmärtänyt jotakin. Pikkuprinssin sanoin: “Nyt saat salaisuuteni, se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydämellään näkee hyvin, tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.”

Minä rakastan teitä!

Juulia

Harjoitukset olivat aivan upeat, vaikka:

• Läpimeno alkoi ja loppui myöhässä
• Lavasteet kaatuilivat
• Soittajat sekosivat välillä soitossaan
• Pari kertaa täytyi kuiskata

Mutta tämä läpimeno oli aivan upea, koska:

• Savukone oli mahtava!
• Kansa oli ilmeikäs!
• Esivalta ja Valpuri hoitivat kohtauksensa paremmin kuin ikinä! Olisin voinut juosta lavalle ja halata heitä, kohtaus oli aivan mahtava!
• Te kaikki olitte parempia kuin koskaan!

Tehkää kaikki yhtä upeasti huomenna kuin tänäänkkin; laitetaan puvut päälle, ollaan parempia kuin ikinä ennen! Minä rakastan teitä, antakaa kaikkenne!

Kansa, olkaa yhtä ilmeikkäitä; Esivalta, olet ihana roolissasi; Valpuri, mahtavaa, Tellervo ja Sinipiiat, loistavaa!

Antakaa kaikkenne, ja enemmän, minun takiani =)

Juulia

Aloitimme ryhmissä pienillä harjoitelmilla ja sitten esitimme Valpurin kertaalleen läpi. Välillä läpimeno keskeytettiin ja mentiin jokin kohta uudestaan, mutta kun kuromme sen kaiken saavuttamamme energian ja kaiken tekemämme hyvän yhteen, tulee esityksestä aivan mahtava.

Listaan ihan huvikseni muutaman mahtavan asian läpimenosta:

- Pissis-biisi ja Kertun kohtaus + Pissikset!

- Vallesmanni, kaikessa ylhäisyydessään

- Kansa!

Eli kaikki sujui upeasti, Tellervo saatiin poltettua (Kirjasilla savukoneella!) ja Valpurin kosiminen onnistui, vaikkei Valpuri paikalla ollutkaan.

Te olette mahtavia, ette tiedä kuinka räjähtävän iloinen olen Valpuri-projektista…. ja teistä kaikista! Olette minulle enemmän kuin… no ainakin enemmän, kuin “toinen perhe”, vaikka “ensimmäinen Perhe”. Isolla p:llä. :)

Juulia

Harjoitukset todella sujuivat upeasti! Yhteishenki heräsi jälleen ja Valpuri Kyniin saatiin uusia näkökulmia. Joidenkin pikku harjoitusten jälkeen alkoi läpimeno, joka ei ehtinyt loppuun asti kulkea, mutta joka sujui mahtavasti. Näyttelijät tekivät kaiken niin ilmeikkäästi!

Siirretään kaikki se ilo ja yhteishenki mukanamme esityksiin ja tehdään kaikki upeasti! Te pystytte ihan mihin tahansa, ihmeiden aika ei ole ohi!

Juulia